Perfektionistin kakkuilut

Olen auttamaton perfektionisti. Enää en sentään ihan yhtä paha kuin lapsena – uskokaa tai älkää – mutta erittäin perfektionisti kuitenkin. Joissakin asioissa olen oppinut ottamaan rennosti: nykyään meille saa jopa tulla kylään, vaikka ei olisi juuri siivottu (vaikka kyllä se aina vähän kirpaisee, että joku näkee meillä sekasotkua).

Kakkujen leipominen ei kuitenkaan kuulu niihin asioihin, joiden kanssa osaisin ottaa rennosti. Ei todellakaan. Leipoessa minusta kuoriutuu esiin se äärimmäinen perfektionisti, joka ei hyväksy muuta kuin täydellisyyttä. Olen leiponut kakkuja yli viisitoista vuotta ja lapseni nimiäiskakku oli ensimmäinen, jonka kuvaa kehtasin esitellä julkisesti :)

Edellisessä postauksessa esittelin kakkua, jota syötiin pikkuveljeni syntymäpäivän kunniaksi. Tuon simppelin kakun leivoin, koska juhliin tarkoitettu kakku epäonnistui …tai siis siitä ei tullut täydellistä. Käytin lauantaina useamman tunnin leipoakseni veljelleni täydellisen syntymäpäiväkakun. Juuri sellaisen, kun hän oli toivonut. Jostain syystä suklaakuorrute ei tahtonut jähmettyä vaan valui valtoimenaan pitkin reunoja ja kakun päälle jäi suklaamöykkyjä. Lisäksi huolimattoman vuoasta irrottamisen seurauksena kakun reunat olivat rosoiset. Eilen aamulla harmituksen vallassa päätin, että kakkua ei voi tarjota ja jätin sen kotiin. Mieheni yritti puhua minulle järkeä, mutta en kai minä häntä uskonut. Täytyy myöntää, että tällä kertaa hän oli ehkä oikeassa.

Tänään aamulla mietin, mitä tekisin jääkaapissa seisovalle kakulle ja päätin maistaa sitä. Ja voi vitsit, kun se oli hyvää! Varmasti parhaimman makuinen suklaakakku, jonka olen koskaan leiponut …ja ei se oikeastaan ollut ihan niin rumakaan. Osa kakusta taitaa lähteä mukaan huomiselle kyläreissulle ja osa menee pakkaseen odottamaan pikkuveljen vierailua ja loput herkutellaan miehen kanssa illalla. Huomenna pitää varmaan juosta pitkä lenkki, vaikka sataisi kaatamalla :)

Suussa sulava suklaakakku

Pohja

Mehevä suklaakakkupohja Kinuskikissan reseptillä klik

Kostutukseen

noin 1dl omenamehua (jos kakku syödään samana päivänä, kannattaa kostuttaa enemmän)

Suklaatäyte

1,5 dl kuohukermaa

150 g Fazerin taloussuklaata tai muuta tummaa suklaata

Omenatäyte

Käytin itse tehtyä ei kovin makeaa omenasosetta, jonka resepti löytyy aikaisemmasta postauksesta klik, mutta muukin omenahillo käy.

Suklaakuorrute

1,8 dl kuohukermaa

200 g Fazerin taloussuklaata tai muuta tummaa suklaata

*Tee ensin kakkupohja. Valmista täytteet pohjan paistuessa. Kuumenna kerma ja kaada se paloitellun suklaan joukkoon. Sekoita, kunnes suklaapalat ovat kokonaan sulaneet. Nosta jääkaappiin jäätymään. Jäähtynyttä suklaamassaa voi kevyesti vatkata niin täytteeseen saa sopivaa kuohkeutta. Käsin vatkaus riittää.

*Irrota kakkupohja (varovasti) vuoasta ja leikkaa kolmeen osaan. Kakkualustalle kannattaa laittaa leivinpaperisuikaleita kakun reunan alle, jotta alusta ei sotkeennu suklaakuorrutusta tehdessä.

*Kostuta ensimmäinen kerros omenamehulla. Levitä puolet suklaatäytteestä pohjan päälle ja sen jälkeen ohut kerros omenasosetta. Lisää toinen kerros, kostuta, levitä loput suklaatäytteestä ja ohut kerros omenasosetta. Lisää viimeinen kakkupohjakerros ja kostuta kevyesti.

*Voit silottaa kakun pintaa levittämättä ohuen kerroksen omenasosetta kakun päälle ja sivuille. Nosta kakku jääkaappiin.

*Valmista kuorrute samoin kun suklaatäyte. Anna jähmettyä sen verran, että suklaa ei valu valtoimenaan kakkua kuorruttaessa. Tässä meni itsellä jokin pieleen ja suklaakuorrute ei meinannut jähmettyä millään ja oli sitten liian löysää, kun kaadoin sen kakun päälle.

*Koristele kakku. Itselläni oli tarkoituksena käyttää marsipaanista tehtyjä syksyisiä punakeltaisia vaahteranlehtiä.

Seuraava kakku olisi tarkoitus leipoa viikonlopun mökkireissulle. Lupaan, että kahvipöytään päätyy ensimmäinen leiponi kakku, vaikka joutuisin luopumaan täydellisyystavoitteista.