Mustaa ja valkoista

Remontti etenee ja ollaan jo sellaisessa vaiheessa, että värimaailman suuret linjat alkaa hahmottua – mustaa ja valkoista.

Korkkilattian alta kaivettiin esiin vanha puulattia. Ajatuksena oli hioa pinta sileäksi järeämmällä työkalulla. Nopeaa ja näppärää. Työkaveri kuuli suunnitelmista ja totesi, että tällä tyylillä katoaisi lattiasta vanhan lattian henki ja kauneus, joten ei kun muuttamaan suunnitelmia. Työkaluiksi valikoitui kuumailmapuhallin ja tasohiomakone. Nopeus ja näppäryys muuttui hitaaksi ja työlääksi. Lopputulos oli toivottu. Musta lattia on ollut ajatuksena jo silloin, kun vasta varovasti haaveilimme joskus tässä talossa asuvamme. Maaliksi valikoitui Uula-puulattiamaali, jonka värjääminen mustaksi onneksi onnistui tehtaalla.

Seinien rakenne aiheutti pähkäilyä. Lopulta päädyimme tilkitsemään kulmat, ikkunanympärykset sekä lattian ja katon rajan pellavariveellä ja ilmasulkupaperilla. Päälle limittäin kaksi kerrosta 12mm puuhuokolevyä. Reikien tasoitus ja pohjamaalaus Uulalla.

Tässä vaiheessa pääsimme harjoittelemaan paperitapetilla tapetointia sillä seinille piti saada makulatuuritapetit. Kokemusta on easy-up tapeteista, mutta tässä tarvittiin pari hyvää vinkkiä ja paljon kärsivällisyyttä. Vanhempieni pitämän lyhyen tapetointikoulun jälkeen olimme valmiita hommiin ja vietimmekin pari yövuoroa, lasten nukkuessa, tapetoinnin parissa. Huokolevyn saumakohtiin tapetin alle laitettiin kostutettua kuittipaperia, jotta puun eläminen ei aiheuttaisi tapetin repeämistä. Tämän jälkeen tapetti pohjamaalattiin ja tässä sitä nyt ollaan.

Pieni pätkä sisäväliseinää välttyi kaikelta työstöltä sillä halusimme ehdottomasti jättää näkyviin kaunista vanhaa hirsiseinää.

Ruokahuoneessa on nyt valmis katto ja lattia, seinät pohjamaalilla ja tapetti etsinnässä. Muutama pikkujuttu kuten sähköt ja listat puuttuu. Ennen kun näihin hommiin päästään on vuorossa olohuoneen remontti.

Sini

Viimeinen viikko

Täällä on vietetty viimeistä viikkoa kotiäitinä. Lapset ovat harjoitelleet päiväkotieloa, joten päivät ovat olleet siihen tuttuun arkeen verrattuna kovin erilaisia. Hiljaisia. Oma työlista on ollut pitkä tai jopa mahdoton. Pyrkimyksenä on ollut tehdä rästihommia alta pois ja toisaalta laittaa hommat sellaiseen kuntoon, että uudenlaisen arjen aloittaminen helpottuu.

Maanantain kauppareissulta tarttui mukaan iso kimppu valkoisia tulppaaneita. Tällä viikolla niistä on vielä ehtinyt nauttimaan.

-Sini-

Ensilumi

Tänään on ihmetelty ensilunta. Tosin lähinnä vain ikkunasta, sillä täällä pidetään pienten kuumepotilaiden kanssa sairastupaa. 

 

Kylmän tulo on uudessa kodissa tarkoittanut tulisijojen kunnon tutkailua, hormien lämmittelyä ja polttopuiden kantoa.

-Sini-

Uusi koti

Meillä on uusi koti. Ihana koti. Unelmien koti. Unelman, jonka ei olisi toivonut vielä toteutuvan. Talo on miehen isoukin 20-luvulla rakentama hirsitalo, jota kevääseen asti asusti miehen ukki, lasten isoukki. Kovasti olisimme toivoneet, että talossa olisi vielä voinut kyläillä, juoda teetä kera paahtoleivän, kuunnella tarinoita menneistä. Katsoa, kun Pikkupirpana onnessaan käveli pieni käsi isoukin isosta kädestä kiinni pitäen, vanhus ja lapsi vähän hoiperrellen toisiaan tukien.

Isoukin toiveena oli, että talo pysyy suvussa. Olemme iloisia siitä, että saimme tämän toiveen toteuttaa. Kotiinsa astelee nyt neljäs ja viides polvi samaa sukua. 

Tekemistä riittää. Syyskuu vierähti raivaus, siivous ja muuttopuuhissa. Nyt etsitään tavaroille uusia paikkoja, sisustetaan ja suunnitellaan remontteja. Jatkossa blogissakin on varmasti enemmän sisustus- ja remonttijuttuja kaiken leipomisen ohella.

-Sini-

Keittiö ♥

Viime syksynä tuskailin keittiömme remonttikaaosta (klik) ja siihen se juttu täällä blogissa sitten jäikin. Valmista kuitenkin tuli siitäkin huolimatta, että remontti osui lopulta varsin huonoon ajankohtaan. Työtä tehtiin reippaaseen tahtiin ja ihmeellisiin kellonaikoihin, jotta ruokahuolto saatiin taas toimimaan. Viimeistelyjä tehtiin sitten sitä mukaan, kun ehti.

Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Ja nyt ymmärrän miksi. Vaikka remppa tehtiin pienellä budjetilla, enkä siten päässyt kaikkia visioitani toteuttamaan, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Muutos piristi kummasti koko asunnon – tai ainakin alakerran – ilmettä. Ja kun vanhan keittiön epäloogisuuksista päästiin eroon, on tuolla ollut ilo kokkailla.

Seuraavia remonttihaasteita odotellessa.

-Sini-