Näkkäri

Jokunen aika sitten lähes tulkoon joka lehdessä ja blogissa esiteltiin erilaisia siemennäkkärireseptejä. Innostuin ajatuksesta kovasti ja vesi kielellä kokeilin useampaakin reseptiä. En kuitenkaan ollut tyytyväinen. Lisäksi vielä vähän päivitystä vaille olevan keittiön hivenen elämää nähnyt uuni kieltäytyi paistamasta näkkäreistä täydellisen rapsakoita.

Monen ei niin onnistuneen yrityksen jälkeen sain lopulta aikaiseksi omia makunystyröitä ilahduttavan version gluteenittomasta siemen-mantelinäkkäristä. Jopa uuni luovutti ja suostui yhteistyöhön.

 

 

Siemen-mantelinäkkäri

 

1 dl kokonaisia kuorellisia manteleita
1 dl seesaminsiemeniä
2 dl maissijauhoa
0,5 dl (rypsi)öljyä
2 dl kiehuvaa vettä
suolaa

*Rouhi mantelit. Voi jättää isompiakin sattumia. Sekoita mantelirouhe, siemenet ja maissijauho. Lisä öljy ja kiehuva vesi.

*Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle. Laita toinen leivinpaperi taikinan päälle, jotta saat kaulittua sen ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle hyvää suolaa.

*Paista 150-asteisessa uunissa noin 45min kunnes näkkärin pinta on saanut vähän väriä ja näkkäri on kauttaaltaan rapsakka. Omassa uunissa paras tulos syntyi, kun paistoin näkkäriä ensin noin 30min luukku kiinni ja sen jälkeen kuivattelin 15-20min luukku raollaan.

-Sini-

Kevät – aika pienelle lomalle

Kevät tekee kovasti tuloaan. Viikko sitten mietin jo sään olevan kuin yleensä vappuna. Viikko sitten löysimme myös pihalta ensimmäiset oikeat kevään merkit – syksyllä istutetut kukkasipulit työnsivät nuppuja kohti päivänvaloa. Nyt vihreää pilkistää jo monesta penkistä.

Keväällä tuntuu, että herää eloon ja on aika raivata kalenteriin tilaa kaikille kivoille projekteille, joita on pitkän talven päässänsä pähkäillyt. Koska kaikkea ei ehdi, on jostain aina tingittävä. Niinpä nyt on blogin aika jäädä lomailemaan. Määrittelemättömäksi ajaksi. Palaan, kun tuntuu siltä, että tämä harrastus antaa enemmän kuin ottaa.

Aurinkoista kevättä!

…toivottavasti lumisade-ennusteet eivät pidä paikkaansa.

-Sini-

Koukussa yrittämiseen

Virkkuukoukku ja minä, emme ole oikeastaan koskaan olleet parhaita kavereita – tai kavereita ollenkaan. Muistan joskus ala-asteella takunneeni pylväiden ja muiden kanssa. Sen sijaan en muista yhtään virkkuutyötä, jonka olisin tehnyt tai ainakaan saanut valmiiksi. Ehkä sellaisia ei ole. Muiden virkkuutöitä ihastellessa olen monesti miettinyt, että tuo taito pitäisi kyllä opetella. Aikaa ei kuitenkaan muka ole ollut ja niinpä olen tyytynyt puhisemana ja pihisemään omaa osaamattomuuttani.

Porvoossa kässäbloggariporukassa vietetty päivä herätti jokseenkin kadoksissa olleen innon käsitöiden tekemiseen ja uuden oppimiseen tälläkin saralla. Ja kun vielä Teetee Shopissa ihastuin virkattuun hameeseen, oli päätös tehty. Ei auta kuin harjoitella tuo koukuttava taito.

Töiden aloitus on tuonut mukanaan työmatkoja, hotellissa vietettyjä öitä ja yksinäisiä iltoja vapaa-aikaa iltoihin. Eräänä tällaisena iltana googlailin kuvallisia kädestäpitäen-ohjeita ja yritin itse. Pienen väkerryksen jälkeen rupesi syntymään kovasti isoäidinneliötä muistuttavaa jälkeä. Voinko nyt sanoa osaavani virkata? Ainakin voin sanoa olevani koukussa.

-Sini-

Lelut kaappiin

Vaikka uudessa kodissa tilaa on enemmän kuin vanhassa, eivät tavarat ole oikein löytäneet paikkaansa. Syynä lienee akuutti järkevän säilytystilan puute. Yläkerran kylmät lapevarastot, kun eivät ole näppäriä käyttötavaroiden säilöntäpaikkoja. Kyllähän kaappeja tietysti kaupasta saisi, mutta en ole halunnut haalia väliaikaishankintoja remonttia odotellessa.

Viikolla sain kuitenkin kantaa kotiin uuden vanhan kaapin, joka sopivasti vapautui läheltä muuton myötä. Kaappi löysi paikkansa olohuoneen nurkasta – ja lelut löysivät paikkansa kaapista. Hujan hajan levitellyt lelut ärsyttävät paljon vähemmän, kun tietää niiden päätyvän leikkien päätteeksi omalle paikalleen ovien taakse näkymättömiin. 

Tänään oli bloggariurani ehkä toisiksi jännittävin päivä – jännittävin taisi olla ensimmäisen tekstin julkaiseminen. Päivästä lisää myöhemmin. Nyt on pakko kömpiä lapevarastoon kaivamaan käsityötarvikelaatikoita esiin.

-Sini-

Viimeinen viikko

Täällä on vietetty viimeistä viikkoa kotiäitinä. Lapset ovat harjoitelleet päiväkotieloa, joten päivät ovat olleet siihen tuttuun arkeen verrattuna kovin erilaisia. Hiljaisia. Oma työlista on ollut pitkä tai jopa mahdoton. Pyrkimyksenä on ollut tehdä rästihommia alta pois ja toisaalta laittaa hommat sellaiseen kuntoon, että uudenlaisen arjen aloittaminen helpottuu.

Maanantain kauppareissulta tarttui mukaan iso kimppu valkoisia tulppaaneita. Tällä viikolla niistä on vielä ehtinyt nauttimaan.

-Sini-

10. Harmaan päivän piristys

Säästähän on varsin turha valittaa, mutta onhan tuolla nyt varsin ankean synkkä keli. Ei paljoa huvita nenää ulos työntää, eikä joulutunnelmaan virittäytyminen käy ilman yritystä.

Leipominen on onneksi piristävää puuhaa. Erityisen piristävää se on, jos kauppareissulla on unohtunut osa ostoksista ja leipäkori ammottaa tyhjyyttään. Perunarieska on meillä sekä lasten, että aikuisten suurta herkkua. Todella helppoa ja hyvää! Niin helppoa, että lapsetkin pääsevät avuksi sekoittamaan, taputtelemaan rieskoja pellille ja pistelemään haarukalla.

Perunarieskat

5 isohkoa perunaa

2 dl maitoa

0,5 tl suolaa

2 munaa

loraus öljyä

2 dl vehnäjauhoja tai muita jauhoja omien mieltymysten mukaan

*Kuori ja muusaa keitetyt perunat. Lisää joukkoon maito, suola, munat, öljy ja jauhot. Sekoita tasaiseksi.

*Nostele pelille taikinasta kekoja ja painele niistä jauhotetuin sormin pikkurieskoja. Pistele haarukalla.

*Paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes rieskat saavat vähän väriä.

*Nauti lämpimänä voin kanssa.

-Sini-