Koukussa yrittämiseen

Virkkuukoukku ja minä, emme ole oikeastaan koskaan olleet parhaita kavereita – tai kavereita ollenkaan. Muistan joskus ala-asteella takunneeni pylväiden ja muiden kanssa. Sen sijaan en muista yhtään virkkuutyötä, jonka olisin tehnyt tai ainakaan saanut valmiiksi. Ehkä sellaisia ei ole. Muiden virkkuutöitä ihastellessa olen monesti miettinyt, että tuo taito pitäisi kyllä opetella. Aikaa ei kuitenkaan muka ole ollut ja niinpä olen tyytynyt puhisemana ja pihisemään omaa osaamattomuuttani.

Porvoossa kässäbloggariporukassa vietetty päivä herätti jokseenkin kadoksissa olleen innon käsitöiden tekemiseen ja uuden oppimiseen tälläkin saralla. Ja kun vielä Teetee Shopissa ihastuin virkattuun hameeseen, oli päätös tehty. Ei auta kuin harjoitella tuo koukuttava taito.

Töiden aloitus on tuonut mukanaan työmatkoja, hotellissa vietettyjä öitä ja yksinäisiä iltoja vapaa-aikaa iltoihin. Eräänä tällaisena iltana googlailin kuvallisia kädestäpitäen-ohjeita ja yritin itse. Pienen väkerryksen jälkeen rupesi syntymään kovasti isoäidinneliötä muistuttavaa jälkeä. Voinko nyt sanoa osaavani virkata? Ainakin voin sanoa olevani koukussa.

-Sini-