Lelut kaappiin

Vaikka uudessa kodissa tilaa on enemmän kuin vanhassa, eivät tavarat ole oikein löytäneet paikkaansa. Syynä lienee akuutti järkevän säilytystilan puute. Yläkerran kylmät lapevarastot, kun eivät ole näppäriä käyttötavaroiden säilöntäpaikkoja. Kyllähän kaappeja tietysti kaupasta saisi, mutta en ole halunnut haalia väliaikaishankintoja remonttia odotellessa.

Viikolla sain kuitenkin kantaa kotiin uuden vanhan kaapin, joka sopivasti vapautui läheltä muuton myötä. Kaappi löysi paikkansa olohuoneen nurkasta – ja lelut löysivät paikkansa kaapista. Hujan hajan levitellyt lelut ärsyttävät paljon vähemmän, kun tietää niiden päätyvän leikkien päätteeksi omalle paikalleen ovien taakse näkymättömiin. 

Tänään oli bloggariurani ehkä toisiksi jännittävin päivä – jännittävin taisi olla ensimmäisen tekstin julkaiseminen. Päivästä lisää myöhemmin. Nyt on pakko kömpiä lapevarastoon kaivamaan käsityötarvikelaatikoita esiin.

-Sini-

9. Yhteistyö

Jo kesällä siskoni kyseli apua pitkän – 7,5 metriä pitkän – käytävän seinän tapetoinnissa. Luottaisi kuulemma minun kolmen seinänpätkän tapetoinnin tuomaan osaamiseen. Lupauduin hommaan, vaikka urakka tuntui loputtomalta. Olinhan omat tapetointiurakkani hoitanut itsekseni ilman apukäsiä.

Jokunen viikko takaperin jätimme miehet ja lapset puuhastelemaan omiaan ja ryhdyimme vihdoin tuumasta toimeen. Aika äkkiä huomasin, että kaksin tapetointi sujuu aika paljon nopeammin ja näppärämmin kuin yksin. Olemme tässä vuosien varrella olleet siskoni kanssa päivästä riippuen parhaat kaverit tai tulta ja tappuraa …päivän fiiliksestä ei koskaan tiedä. Mutta yksi asia on varma, meidän yhteistyömme pelaa saumattomasti. Ei tarvitse turhia selitellä tai neuvotella vaan homma kuin homma soljuu sujuvasti eteenpäin.

Lopputulos oli varsin mallikas.

Koska 7,5 metriä tuota kuviota ei ollut ihan tarpeeksi, päätyi sisko kehystämään vastakkaiselle seinälle palat samasta tapetista. Hauska idea.

-Sini-

Keittiö ♥

Viime syksynä tuskailin keittiömme remonttikaaosta (klik) ja siihen se juttu täällä blogissa sitten jäikin. Valmista kuitenkin tuli siitäkin huolimatta, että remontti osui lopulta varsin huonoon ajankohtaan. Työtä tehtiin reippaaseen tahtiin ja ihmeellisiin kellonaikoihin, jotta ruokahuolto saatiin taas toimimaan. Viimeistelyjä tehtiin sitten sitä mukaan, kun ehti.

Sanotaan, että keittiö on kodin sydän. Ja nyt ymmärrän miksi. Vaikka remppa tehtiin pienellä budjetilla, enkä siten päässyt kaikkia visioitani toteuttamaan, olen ollut enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Muutos piristi kummasti koko asunnon – tai ainakin alakerran – ilmettä. Ja kun vanhan keittiön epäloogisuuksista päästiin eroon, on tuolla ollut ilo kokkailla.

Seuraavia remonttihaasteita odotellessa.

-Sini-

Ison tytön huone

Toisin kuin blogin perusteella voisi olettaa, on meillä kesän aikana tehty muutakin, kun herkuteltu. Makuuhuoneissa tuuli uudet tuulet, kun pikkupirpanan oli aika saada vähän isommalle tytölle sopiva huone. Eihän nyt tuleva isosisko voi enää pinnasängyssä nukkua!

Ennen pikkupirpanan syntymää muutimme itse toiseen makuuhuoneeseen ja meidän vanhasta makkarista oli tuleva vauvan huone. Tarkoitus oli ehtiä maalailla ja laittaa huonetta vähän enemmän vauvamaiseksi, mutta kuten moni muukin suunnitelma, jäi tämäkin toteuttamatta yllättävien käänteiden seurauksena. Vauvan huoneen seinät siis jatkoivat elämäänsä tumman liiloina pienillä lapsekkailla yksityiskohdilla tehostettuna. Huoneessa oli myös koko seinän levyinen pieneen huoneeseen varsin massiivinen liukuovikaapisto. Paljon hyvää säilytystilaa, joka uteliaan neitokaisen käsien ulottuvissa osoittautui piankin varsin toimimattomaksi ratkaisuksi. Lopulta koittikin aika raivata tilaa kasvavalle lelumäärälle ja ennen kaikkea isojen tyttöjen sängylle.

Suurimpana urakkana oli kaapiston siirtäminen meidän omaan makuuhuoneeseen. Vai olikohan sittenkin tapetin valinta paljastuvalle seinälle? Ainakin tapetin valinta vei enemmän aikaa. Lopulta päädyin yhteen, johon heti alkuun olin iskenyt silmäni, eli Ferm Livingin mintunvihreään Harlequin tapettiin. Vielä tapetointia aloitellessa epäilin hetken millainen yhdistelmä on pari tumman liilaa seinää tämän tapetin rinnalla, mutta lopputulos näytti ainakin omasta mielestäni varsin hyvältä.

Toinen suuri pähkäilyn aihe oli sänky. Millainen sänky olisi kiva? No kivojahan olisi vaikka kuinka, mutta päädyimme kuitenkin Ikean Minnen-sänky. Ulkonäkö miellytti ja hinta oli sopiva. Ei haittaa, vaikka villimmät leikit jättäisivätkin jälkensä.

Vielä pitäisi pähkäillä millainen päiväpeitto olisi kiva ja toimiva. Ja minne pinnasänky seuraavaksi kasataan uutta tulokasta varten. Onneksi on vielä aika miettiä ja mittailla.

Aurinkoista sunnuntaita!

-Sini-

Piano ♥

Piano on ollut pitkään haaveissa. Eikä millainen tahansa piano vaan sellainen vanha, uljas ja upea piano. Vanhemmat yrittivät kovasti tarjota meille heidän kotonaan tyhjän panttina seisovaa pianoa, mutta se ei vastannut haaveitamme, vaikka hyvä piano onkin.

Joskus – tai aika useinkin – kannattaa pitää silmät auki ja avata suukin, kun jotain mielenkiintoista osuu kohdalle. Työkaverin näyttäessä kuvia siskonsa ihanan omakotitalon myynti-ilmoituksesta kiinnitin heti huomion kuvissa näkyvään pianoon. Täydellinen! Varovasti aloitin utelut, että onko tuon ihastuttavan kapistuksen tarkoitus muuttaa perheen mukana vai etsiikö se kenties uutta kotia. Meillä kun olisi hyvä koti pianolle tarjolla. Ja niin siinä sitten kävi, että muutama viikko sitten piano kotiutui meille.

1895 vuoden elämää nähnyt komeus asuu nyt meillä. Vähän on ehkä ahdasta, mutta tästä uudesta perheenjäsenestä ei luovuta.

Viime viikolla virittäjä kävi virittämässä pianon soittokuntoon ja nyt olen saanut kuunnella kauniita sointuja. Sitä päivää odotellessa, kun mies istuu pianon ääreen ja soittaa minulle rakkauslauluja …luvassa taitaa olla pitkä odotus :)

-Sini-