Orastavaa joulun odotusta

Viime vuonna intouduin joulusta ensimmäisen kerran vuosiin. Tänä vuonna into on tainnut vähän jopa vahvistua ja kotiin on löytänyt tiensä useampi joululehti, joita olen antaumuksella lukenut glögimuki kädessä. Lehdistä on lähinnä tarttunut erilaisia näpertelyideoita. Mitä kaikkea voisikaan askarrella, leipoa, neuloa, puuhata …no vaikka mitä.

Toistaiseksi olen hakenut tunnelmaa glögin lisäksi kynttilöitä polttelemalla ja joitakin talvisia – ei liian jouluisia – herkkuja herkutellen. Haluan vielä säästellä pipareita ja muita super joulujuttuja lähemmäksi h-hetkeä, ettei sentään jouluähky iske. Lehtien reseptiantiin tutustuessa olen törmännyt useaan kertaan granaattiomenaan. Tuntuu olevan jonkinmoinen hitti tällä hetkellä. Pitihän sitä itsekin kehitellä joku kauteen sopiva jälkkäri tätä hittihedelmää hyödyntäen. 

Talvinen kerrosjälkiruoka

4 annosta

8 Bastogne keksiä

½ prk Flora vanillaa

100 g tuorejuustoa

½ dl tomusokeria

1 appelsiinin raastettu kuori

¼ tl kardemummaa

¼ tl kanelia

½ granaattiomena

kourallinen pistaasipähkinöitä

*Murskaa keksit.

*Vaahdota flora vanilla. Lisää joukkoon tuorejuusto, tomusokeri, appelsiinin raastettu kuori ja mausteet. Sekoita. Jos tykkäät kovin makeista jälkkäreistä, lisää tomusokerin määrää.

*Tee keksimurskasta ja vaahdosta kerroksia annoskulhoihin

*Lisää päälle granaattiomenaa ja kevyesti rouhittuja pistaasipähkinöitä.

*Nosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Helppoa ja hyvää.

Sataisipa jo ensilumi valaisemaan marraskuista synkkyyttä!

-Sini-

Maailman onnellisin isä

Miehen mielestä joko ranskalaisten tai espanjalaisten täytyy olla maailman onnellisimpia ihmisiä – ranskalaisten croissanttien ja espanjalaisten churrojen takia. Croissantteja on onneksi tarjolla täälläkin, mutta churroja ei. Pari kertaa aiemmin olen kokeillut onnistuisiko tuo herkku minultakin, mutta joko vika on ollut leipurissa tai reseptissä, eikä lopputulos ole ollut samaa luokkaa kuin aidot ja alkuperäiset.

Isänpäivän kunniaksi ajattelin yllättää miehen kokeilemalla jälleen yhtä churro -reseptiä. Tarkoituksena oli herätä ajoissa pikkupirpanan kanssa aamupalan laittoon miehen nauttiessa pitkistä aamu-unista, jotka tässä perheessä ovat hyvin hyvin harvinaista herkkua. No lasten kanssa ei aina yleensä mikään mene täysin suunnitelmien mukaan ja isänpäivän kunniaksi mies sai herätä pikkuisemman tuhinaan ja isomman innokkaaseen hyppimiseen meidän sängyssä. Maailman onnellisin isä kaiketi, kun sai lapset viereensä heti aamusta!

Churroja tehtiin joka tapauksessa ja hyviä niistä tuli. Vihdoin olen löytänyt toimivan reseptin. Näillä herkutellaan varmasti toistekin.

Churrot

2 dl vettä

noin 2 rkl voita

2 ¼ dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

noin 1rkl sokeria

½ tl leivinjauhetta

öljyä paistamiseen

sokeria pinnalle

*Keitä vettä ja voita kattilassa kunnes voi on kokonaan sulanut. Sekoita sillä aikaa kuivat aineet keskenään.

*Lisää kiehuvan kuuma vesi-voi-seos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan levätä noin 15 minuuttia.

*Kuumenna öljyä 170 – 200 asteiseksi. Pursota taikinasta sopivan pituisia pötköjä kuumaan öljyyn. Taikina katkeaa parhaiten saksilla. Nostele sopivasti väriä saaneet churrot reikäkauhalla ensin talouspaperin päälle ja siitä edelleen kuumina sokeroitavaksi.

Onnellista isänpäivää isät, isoisät ja isoisoisät!

-Sini-

Vanhasta uutta | äidiltä tyttärelle

Aina välillä vaatekaapin kätköistä löytyy vaatekappaleita, jotka voi todeta todellisiksi virheostoksiksi. Joskus ostohetkellä varsin kivan näköinen vaate, kun saattaa lopulta kuitenkin jäädä käyttämättä. Nykyään kyllä pyrin harkitsemaan ostoksia entistä kriittisemmin, mutta hudeilta ei silti aina välty. Yksi tällainen huti omalla kohdalla oli pari vuotta sitten kaappiin eksynyt pilkullinen kesämekko …enpä tainnut kertaakaan käyttää. Mekko oli jo päätymässä kirppispöydälle kunnes keksinkin kankaalle parempaa käyttöä. Mekon helmoista riittäisi juuri riittävästi pikkupirpanan vaatteisiin.

Ilmojen kylmettyä ja ohuen pipon jäätyä auttamatta liian ohueksi ja villapipon ollessa vielä aina liian hiostava tuli tarve surauttaa pirpanalle uusi pipo. Kankaiksi valikoitui pala mekon helmaa ja vuoreksi tai oikeastaan kääntöpuoleksi, sillä pipoa voi käyttää kummin päin vaan, keltainen jämä college. Joskus vuosia sitten olen tuosta keltaisesta collegesta jotain ommellut ja rippeistä riitti juuri ja juuri pipoon. Kaavan peruspipoon sain naapurilta.

Jokunen viikko sitten, kun rupesi tuntumaan siltä, että mahakas olotila on lähestymässä päätöstä ja merkit viittasivat siihen, että sairaalareissusta ei ihan parissa päivässä selvitä, iski paniikki. Ihan normaalia kaiketi. Olisihan luvassa ensimmäinen kerta, kun pikkupirpana jäisi vaille äidin hoivaa yötä pidemmäksi ajaksi. Joskus ehkä tituleeraisin itseäni ihan kohtalaisen järkeväksi, mutta tämän eropaniikin edessä järkevä ajatuksen juoksu unohtui. Sen sijaan olin varma, että sillä aikaa kun loikoilen sairaalassa, loppuu maailmasta pienten tyttöjen vaatteet. Toki huolehdin siitäkin, että puhtaita vaatteita oli aina kaapissa riittäväsi, mutta eihän se tuntunut riittävältä varotoimenpiteeltä. Pikkupirpanalle oli aivan välttämättä saatava yksi uusi tunika/mekko. Niinpä kaivelin kaapista loput mekkoni helmoista ja lisäpalana vähän raidallista trikoota ja keltaista resoria. Kaava löytyi Mekkotehdas – kirjasta. Toisin kuin kirjassa, ompelin takaosan kahdesta erillisestä kappaleesta ja hihoihin lisäsin resorit.

Mekko sopi pikkupirpanan mielestä varsin hyvin tanssahteluun. Ja sairaalareissustakin selvittiin ilman, että sillä välin olisivat vaatteet maailmasta loppuneet.

-Sini-

2-vuotis kekkerit

Jotenkin ihan huomaamatta pikkupirpanasta on kasvanut iso reipas tyttö. Ja viime viikolla juhlittiinkin neidin 2-vuotis syntymäpäiviä. Pikkuveljen maailmaan tupsahtaminen toi lisähaasteen juhlajärjestelyihin ja pakon edessä suostuin delegoimaan järjestelyjä isovanhemmille, jotka huolehtivat suolaisten tarjottavien tekemisestä. Omalle työlistalle jäi koristelu, jossa siinäkin menin sieltä aidan matalasta päästä ja askartelujen sijaan tilasin valmiita koristeita, ja makeiden tarjottavien – kakun ja pikkuleipien – leipominen.

Pikkuleivät tuli tehtyä melkein samalla reseptillä (klik), jonka kehittelin kahvivierasta varten aiemmin. Tällä kertaa jätin mantelit pois ja kuivattuja karpaloita tuli taikinaan kahden desin verran. Valkosuklaata käytin koko 130g levyn. Toisen 130g levyn käytin koristeluun pinkkien nomparellien ja marsipaanikukkien lisäksi.

Koristellessa voi suklaan toki yksinkertaisesti sulattaa, dipata pikkuleivän ja antaa jähmettyä. Mutta temperoimalla suklaan, saa koostumuksen oikeammaksi. Temperoitu suklaa käyttäytyy sulatettua paremmin, ei sula/pehmene huoneen lämmössä ja pysyy kauniin värisenä ja kiiltävänä. Tummassa suklaassa tämä värin säilyminen näkyy parhaiten.

Valkosuklaan temperointi

*Paloittele puolet suklaasta kulhoon ja sulata mikrossa vähän väliä sekoittaen 40 asteiseksi.

*Lisää joukkoon loput suklaasta rouhittuna ja sekoita kunnes suklaan lämpötila on 25-26 astetta.

*Lämmitä sitten suklaata varovasti mikrossa 28-29 asteiseksi.

Tumman- ja maitosuklaan temperointi tehdään samoin, mutta lämpötilat ovat

*Tummasuklaa: 48-50 -> 27-28 -> 31-32

*Maitosuklaa: 45 -> 26-27 -> 29-30

Lapsen onni on äidin onni. Pikkupirpana nautti silmin nähden kaikesta saamastaan huomiosta, menosta ja melskeestä. Sitä intoa ja onnea on riittänyt juhlien jälkeen vielä monelle päivälle, kun lahjapaketeista löytyneitä kenkiä ja vaatteita on soviteltu ja leluilla leikitty. Kiitos onnistuneista juhlista kuuluu ehdottomasti vieraille!

-Sini-