Koukussa yrittämiseen

Virkkuukoukku ja minä, emme ole oikeastaan koskaan olleet parhaita kavereita – tai kavereita ollenkaan. Muistan joskus ala-asteella takunneeni pylväiden ja muiden kanssa. Sen sijaan en muista yhtään virkkuutyötä, jonka olisin tehnyt tai ainakaan saanut valmiiksi. Ehkä sellaisia ei ole. Muiden virkkuutöitä ihastellessa olen monesti miettinyt, että tuo taito pitäisi kyllä opetella. Aikaa ei kuitenkaan muka ole ollut ja niinpä olen tyytynyt puhisemana ja pihisemään omaa osaamattomuuttani.

Porvoossa kässäbloggariporukassa vietetty päivä herätti jokseenkin kadoksissa olleen innon käsitöiden tekemiseen ja uuden oppimiseen tälläkin saralla. Ja kun vielä Teetee Shopissa ihastuin virkattuun hameeseen, oli päätös tehty. Ei auta kuin harjoitella tuo koukuttava taito.

Töiden aloitus on tuonut mukanaan työmatkoja, hotellissa vietettyjä öitä ja yksinäisiä iltoja vapaa-aikaa iltoihin. Eräänä tällaisena iltana googlailin kuvallisia kädestäpitäen-ohjeita ja yritin itse. Pienen väkerryksen jälkeen rupesi syntymään kovasti isoäidinneliötä muistuttavaa jälkeä. Voinko nyt sanoa osaavani virkata? Ainakin voin sanoa olevani koukussa.

-Sini-

Puuhapäivä Porvoossa

Puuhakkaat bloggarit Laura & Laura järjestivät Kässäbloggareiden puuhapäivän Porvoossa. Kaikkien oikeiden kässäbloggareiden lisäksi minutkin oli kutsuttu mukaan. Jännäilen lähdin matkaan viettämään varsin hauskaa ja innostavaa päivää.

Puuhailu alkoi tutustumalla Teetee Shopin toimintaan ja lankoihin, mallistoon ja neuleoppeihin. Värikkäitä lankoja hypistellessä pääsi inspiraatio valloilleen ja jostain kolkutteli tarve sukeltaa taas neulomisen maailmaan.

Luovuutta pitää ruokkia, joten oli aika pistäytyä lounaalle Zum Beispieliin. Mmmm…

Pieninä luppohetkinä pyörähtelimme Vanhan Porvoon pikkuputiikeissa. Ja jotain pientä kivaa löytyi kotiin tuomisiksi.

Iltapäivän määränpää oli askartelukauppa Paperipilvi. Pääsimme tutustumaan Marabun spray-kangasväreihin ja harjoittamaan kirjontaa kivassa kauppakassiprojektissa. Kankaanpainantaa ja kirjontaa on tullut joskus kauan sitten harjoitettua. Spray- värit taisivat kyllä viedä mennessään ja kirjontaa on pakko harjoittaa jatkossakin. Ei kulkenut neula yhtä näppärästi kuin silloin joskus …harjoituksen puutetta selvästi.

Kuva: Sateenkaariajaserpentiiniä

Näitä Marabun spray-kangasvärejä pääsee kokeilemaan Paperipilven kaikille avoimessa asiakasillassa 10.2 klo 17-20. Suosittelen!

Päivän päätteeksi nautimme kahvia ja kakkua – paitsi minä herkkulakkolainen -  Porvoon Paahtimossa. 

Ilta meni fiilistellessä ja uusien tuttavuuksien blogeihin tutustuessa. Puuhailemassa mukana olivat

Lauramainen

Sateenkaariajaserpentiiniä 

Anana 

Auringonkeraaja 

Ihan Kaikki Kotona 

Kapteenilla 

Kummitustalon Kuvakirja 

Mintunmustaa 

Neovia House 

Lankahelvetti 

Kiitos Laurat ja muut!

-Sini-

Tunikatehtailua

Tänään on kerätty vähäiset joulukoristeet kaappiin odottamaan seuraavaa vuotta ja suunniteltu huomista paluuta arkeen. Näin loppiaisen kunniaksi voi kuitenkin vielä katsahtaa taaksepäin joulujuttuihin.

Halusin kovasti päästä kokeilemaan silitettäviä koristekalvoja ja niinpä päätin ommella Pikkupirpanan serkuille joululahjoiksi tunikoita. Mallina käytin samaa Mekkotehdas-kirjan mallia kun aikaisemmin tässä Pikkupirpanan tunikassa. Jokaiseen tunikaan piirtelin kuvan, jonka sitten leikkasin koristekalvosta ja silitin kiinni. Näppärää. Tätä uutta tuttavuutta tulen varmasti käyttämään jatkossakin.

Pikkupirpana oli niin innokas malli, että meinasi lahjat jäädä paketoimatta.

 -Sini-

Vanhasta uutta | äidiltä tyttärelle

Aina välillä vaatekaapin kätköistä löytyy vaatekappaleita, jotka voi todeta todellisiksi virheostoksiksi. Joskus ostohetkellä varsin kivan näköinen vaate, kun saattaa lopulta kuitenkin jäädä käyttämättä. Nykyään kyllä pyrin harkitsemaan ostoksia entistä kriittisemmin, mutta hudeilta ei silti aina välty. Yksi tällainen huti omalla kohdalla oli pari vuotta sitten kaappiin eksynyt pilkullinen kesämekko …enpä tainnut kertaakaan käyttää. Mekko oli jo päätymässä kirppispöydälle kunnes keksinkin kankaalle parempaa käyttöä. Mekon helmoista riittäisi juuri riittävästi pikkupirpanan vaatteisiin.

Ilmojen kylmettyä ja ohuen pipon jäätyä auttamatta liian ohueksi ja villapipon ollessa vielä aina liian hiostava tuli tarve surauttaa pirpanalle uusi pipo. Kankaiksi valikoitui pala mekon helmaa ja vuoreksi tai oikeastaan kääntöpuoleksi, sillä pipoa voi käyttää kummin päin vaan, keltainen jämä college. Joskus vuosia sitten olen tuosta keltaisesta collegesta jotain ommellut ja rippeistä riitti juuri ja juuri pipoon. Kaavan peruspipoon sain naapurilta.

Jokunen viikko sitten, kun rupesi tuntumaan siltä, että mahakas olotila on lähestymässä päätöstä ja merkit viittasivat siihen, että sairaalareissusta ei ihan parissa päivässä selvitä, iski paniikki. Ihan normaalia kaiketi. Olisihan luvassa ensimmäinen kerta, kun pikkupirpana jäisi vaille äidin hoivaa yötä pidemmäksi ajaksi. Joskus ehkä tituleeraisin itseäni ihan kohtalaisen järkeväksi, mutta tämän eropaniikin edessä järkevä ajatuksen juoksu unohtui. Sen sijaan olin varma, että sillä aikaa kun loikoilen sairaalassa, loppuu maailmasta pienten tyttöjen vaatteet. Toki huolehdin siitäkin, että puhtaita vaatteita oli aina kaapissa riittäväsi, mutta eihän se tuntunut riittävältä varotoimenpiteeltä. Pikkupirpanalle oli aivan välttämättä saatava yksi uusi tunika/mekko. Niinpä kaivelin kaapista loput mekkoni helmoista ja lisäpalana vähän raidallista trikoota ja keltaista resoria. Kaava löytyi Mekkotehdas – kirjasta. Toisin kuin kirjassa, ompelin takaosan kahdesta erillisestä kappaleesta ja hihoihin lisäsin resorit.

Mekko sopi pikkupirpanan mielestä varsin hyvin tanssahteluun. Ja sairaalareissustakin selvittiin ilman, että sillä välin olisivat vaatteet maailmasta loppuneet.

-Sini-