Puuhapäivä Porvoossa

Puuhakkaat bloggarit Laura & Laura järjestivät Kässäbloggareiden puuhapäivän Porvoossa. Kaikkien oikeiden kässäbloggareiden lisäksi minutkin oli kutsuttu mukaan. Jännäilen lähdin matkaan viettämään varsin hauskaa ja innostavaa päivää.

Puuhailu alkoi tutustumalla Teetee Shopin toimintaan ja lankoihin, mallistoon ja neuleoppeihin. Värikkäitä lankoja hypistellessä pääsi inspiraatio valloilleen ja jostain kolkutteli tarve sukeltaa taas neulomisen maailmaan.

Luovuutta pitää ruokkia, joten oli aika pistäytyä lounaalle Zum Beispieliin. Mmmm…

Pieninä luppohetkinä pyörähtelimme Vanhan Porvoon pikkuputiikeissa. Ja jotain pientä kivaa löytyi kotiin tuomisiksi.

Iltapäivän määränpää oli askartelukauppa Paperipilvi. Pääsimme tutustumaan Marabun spray-kangasväreihin ja harjoittamaan kirjontaa kivassa kauppakassiprojektissa. Kankaanpainantaa ja kirjontaa on tullut joskus kauan sitten harjoitettua. Spray- värit taisivat kyllä viedä mennessään ja kirjontaa on pakko harjoittaa jatkossakin. Ei kulkenut neula yhtä näppärästi kuin silloin joskus …harjoituksen puutetta selvästi.

Kuva: Sateenkaariajaserpentiiniä

Näitä Marabun spray-kangasvärejä pääsee kokeilemaan Paperipilven kaikille avoimessa asiakasillassa 10.2 klo 17-20. Suosittelen!

Päivän päätteeksi nautimme kahvia ja kakkua – paitsi minä herkkulakkolainen -  Porvoon Paahtimossa. 

Ilta meni fiilistellessä ja uusien tuttavuuksien blogeihin tutustuessa. Puuhailemassa mukana olivat

Lauramainen

Sateenkaariajaserpentiiniä 

Anana 

Auringonkeraaja 

Ihan Kaikki Kotona 

Kapteenilla 

Kummitustalon Kuvakirja 

Mintunmustaa 

Neovia House 

Lankahelvetti 

Kiitos Laurat ja muut!

-Sini-

20. Ehdin

Aina eivät hommat mene niin kun on suunnitellut. Tänä vuonna niin kävi jouluvalmistelujen kanssa. Joulukuuta on ilostuttanut kylässä käyneet räkätaudit ja vatsataudit, odotettua uuvuttavampi Pikkupirpanan muutaman päivän sairaalareissu ja bonuksena samaisen neitokaisen pää edellä portaissa sukellus ja siitä seurannut tikkausreissu. Jouluvalmistelut ovatkin sitten jääneet taka-alalle samoin kuin kaikki muu, mitä ei ole ollut aivan pakko tehdä.

Keskiviikkona kuitenkin tsempattiin ja askarreltiin Pikkupirpanan kanssa joulukortteja. Valmista tuli ja torstaille jäi vain osoitteiden kirjoitus ja korttien lähetys. Taputin itseäni olalle saatuani kortit postiin. Ehdin.

-Sini-

Joulukuu

Uusi kuukausi – vuoden viimeinen, viimeinen lasten kanssa kotona – alkoi. Ja kun uusi kuukausi alkaa vielä maanantaina, on hyvä päivä aloittaa pieni ryhtiliike ja potkaista joulun odotus käyntiin.

Muuttorupeaman, lasten synttärijuhlien järjestelyn, perheessä riehuneen flunssan ja kaiken muun tekemisen seurauksena iski väsymys. Väsymystä seurasi saamattomuus ja innostuksen puute. Huonosti nukuttuihin öihin ei ole löytynyt lääkettä, mutta jollain on omaa mieltä piristettävä. Siispä päätin haastaa itseni aloittamalla oman ”hyvän mielen blogijoulukalenterin” ja pyrkiä päivittämään blogia jokaisena päivänä jouluaattoon saakka. Mikäs sen parempi ase väsymyksen voittoon, kuin keksiä itselle lisää tekemistä. Vai? Jos tekeminen on kivaa ja innostavaa, niin luulisi toimivan.

Eilen suuntasin Pikkupirpanan kanssa siskoni luokse askartelemaan joulukoristeita taikataikinasta. Jo vuosi sitten bongasin Kotivinkin ohjeen, mutta silloin jäi koristeet toteuttamatta. Nyt siskoni oli löytänyt saman, ja niinpä päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Joululaulut soimaan ja leipomaan.

Sopivaa tekemistä isoille ja pienille tytöille.

 

Taikataikinaa pitää paistaa 3-4 tuntia, ja sen homman jätin suosiolla siskolle hipsien itse lapset kainalossa kotiin muihin puuhiin. Vielä vähän maalausta ja sopiva paikka koristeiden ripustamiselle niin nähdään mitä niistä tuli…

Iloista ja inspiroivaa joulun odotusta!

-Sini-

Pääsiäismunien maalausta

Pääsiäisestä tuli tässä perheessä askartelun juhla. Teemasta kun on helppo keksiä kaksivuotiaan kanssa toteutettavia askarteluja.

Fazerin Mignon-munat ovat ehdoton pääsiäisherkkuni ja maun lisäksi tykkään koko ajatuksesta pakata suklaa niin, että se näyttää oikealta munalta. Tai siis oikeathan ne kuoret ovatkin. Koska oletan, että muutkin ovat näihin hulluina, päätin näiden olevan hyvä pääsiäisenajan vieminen ja pikkulahjus – toki vähän koristeltuna. Niinpä Pikkupirpana pääsi maalaushommiin ja taiteili muutaman värikkään munan. 

Muutama muna jäi kotiin syötäväksi, kun kuoret rikkoutuivat neitokaisen vähän liian innokkaassa käsittelyssä …eikä harmita yhtään. Onnistuneiden ja rikkoutuneiden kuorien suhde olisi varmasti paljon surkeampi, jos olisimme päättäneet maalata tyhjiä hentoisia munankuoria koristeeksi.

-Sini-