Grand opening

Viikko sitten lauantaina vietettiin kauan odotettuja leikkimökin avajaisia appivanhempien mökillä. Sää suosi ja aurinkoa riitti. Tuulenpuuskat tosin estivät ulkona kahvittelun, mutta se ei menoa haitannut. Alkusähläyksen ja nauhojen leikkuuseremonia jälkeen serkuskolmikko pääsi valloilleen ja ryntäsi ottamaan ilon irti uusista leluista ja uudesta leikkipaikasta. Se riemu ja hymyilevät pikkusuut olivat paras kiitos, jonka tehdystä työstä voi saada. Iloa, riemuja ja hauskoja leikkejä riittää varmasti moneksi vuodeksi.

Ja itselle riittää vielä paljon pientä puuhasteltavaa. Mielessä on jo monta juttuja, jotka on aivan pakko tehdä leikkimökkiin :) Mutta ei kaikkea kerralla.

Avajaisten kahvipöytään löysivät tiensä mantelipikkuleivät, vaahtokarkit ja Me naisista bongattu ehkä parhaimmaksi suklaaherkuksi tituleerattu superhyvä kinuski-suklaapiirakka. Vaikka piirakassa onkin monta vaihetta ei se ollut kovin vaativa tehdä. Mökkiolosuhteissa tosin suosisin ehkä vähemmän tiskiä tuottavia leipomuksia. Seuraavalla kerralla …sellainen varmasti tulee, niin hyvää oli… aion käyttää irtopohjavuokaa piirasvuoan sijaan.

Superhyvä kinuski-suklaapiirakka

Pohja

125 g voita

1,55 dl sokeria

1 kananmuna

2,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaakaojauhoja

(painoksi kuivattuja herneitä)

Kinuskitäyte

2 dl kuohukermaa

2 dl fariinisokeria

0,25 tl suolaa

Suklaakuorrute

200g tummaa suklaata

2 kananmunaa

2 dl kuohukermaa

Koristeluun kaakaojauhetta

*Leivo pohja. Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa muna joukkoon. Yhdistä jauhot ja kaakaojauhe ja lisää seos voivaahtoon. Kääri taikina muovi­kelmuun ja siirrä jääkaappiin jäähtymään vähintään puoleksi tunniksi.

*Keitä sillä aikaa kinuski. Mittaa kattilaan kerma, fariinisokeri ja suola. Keitä seosta hiljalleen 20–30 minuuttia, kunnes se sakenee. Sekoita aluksi muutaman kerran. Jätä kinuski odottamaan.

*Ota taikina jääkapista ja kauli se kahden leivinpaperin välissä ohueksi, piirakkavuokaan sopivaksi levyksi. Nosta levy vuokaan pohjaksi ja reunoiksi. Leikkaa ylimääräinen taikina pois. Nosta leivinpaperi taikina­pohjalle ja kaada sen päälle riisiä tai kuivia herneitä painoksi. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Paista taikinapohjaa 15 minuuttia. Nosta leivinpaperi sekä painot pois ja paista pohjaa vielä 5 minuuttia. Ota piiraspohja uunista ja käännä uunin lämpö 150 asteeseen.

*Pilko ja sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Jätä odottamaan. Riko munat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Kuumenna kerma kattilassa lähes kiehumis­pisteeseen. Kaada kuuma kerma munien joukkoon, sekoita. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna sekoitellen, kunnes seos paksuuntuu. Pidä lämpö mietona, jotta munat eivät kypsy kokkeliksi. Kaada kermaseos sulan suklaan joukkoon. 

*Levitä kinuski esipaistetulle pohjalle. Kaada suklaakuorrutus päälle ja siirrä piiras uuniin paistumaan 5 minuutiksi. Käännä lämpö uunista pois ja anna piiraan olla jäähtyvässä uunissa vielä puoli tuntia.

Jäähdytä piiras kunnolla ja siirrä se jääkaappiin. Piiras on parhaimmillaan seuraavana päivänä (tai sitä seuraavana). Ripottele valmiin piiraan pinnalle kaakaojauhetta.

-Sini-

Valmisteluja

Viime kesänä mökille rakennettu leikkimökki (klik ja klik) olisi tänä kesänä tarkoitus saada käyttöön. Nyt kun serkuskolmikon pienimmätkin ehkä jotain tästä jutusta ymmärtävät – tai jos ei ymmärrä, niin ainakin keksivät itselleen viihtyisiä leikkejä.

Kaikennäköistä on talven aikana tehty, hankittu ja suunniteltu, mutta aika paljon jäi taas viime hetken valmisteluja vime hetkeen :) Sellaisia pikkujuttuja kuin portaiden rakentaminen (miesten homma), leikkimökin tekstiileiden ompelua, verhotankojen maalausta ja tietysti itse avajaisten suunnittelua, leipomista, pientä säätöä. Onpa siis tullut parina iltana tehtyä iltamyöhälle asti ompelu- ja leivontapuuhia.

Mies ja pikkupirpana suuntasivat jo eilen mökille porrastalkoisiin. Näissä merkeissä tuli myös vietettyä ensimmäinen yö erossa pirpanasta sitten neitokaisen sairaalasta kotiutumisen (pirpana vietti synnyttyään vähän normaalia pidemmän tovin sairaalassa …ja äidin sydäntä raastoi jättää pieni käärö ilta toisensa jälkeen yksin sairaalansänkyyn nukkumaan). Jo oli aikakin sanoi moni! Täytyy kyllä myöntää, että aika kolkolta tuntui tulla töistä tyhjään kotiin. Kukaan ei ollut eteisessä kiljahtelemassa riemunkiljahduksia.

Avajaisten kahvipöydän kuuluu tietysti notkua herkuista tai no jos nyt ei ihan notku niin makeaa taitaa olla tarpeeksi jokaisen mahantäydeltä. Mantelipikkuleipiä leivoin jo valmiiksi. Ne kun säilyvät hyvin muutaman päivän. Loput leivonnaisista saa luvan valmistua illalla/yöllä mökkikeittiössä.

Mantelipikkuleivät

(noin 14 kpl)

¾ dl sokeria

150 g mantelimassaa

50 g mantelirouhetta

1 munanvalkuainen

1 rkl jauhoja

tomusokeria

noin 100g suklaata (tummaa tai valkoista)

nomparelleja

*Sekoita sokeri, mantelimassa ja mantelirouhe sormin. Lisää valkuainen pienissä erissä ja lopuksi jauhot.

*Pyörittele kostutetuin sormin taikinasta sopivan muotoisia pikkuleipiä uunipellille. Anna seistä huoneenlämmössä noin 2 tuntia, jotta pikkuleivät kuivuvat.

*Ripottele pinnalle tomusokeria ja paista 175 asteessa 10-12min pikkuleipien koosta ja muodosta riippuen.

*Anna pikkuleipien jäähtyä. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Kasta pikkuleipien kärjet suklaaseen ja ripottele pinnalle nomparelleja. Nosta jääkaappiin, jotta suklaa jähmettyy.

-Sini-

Pieniä askeleita

Leikkimökin seinät kaipaavat mielestäni jotain täydennystä. Ehkä taulun. Taulun, josta selviää leikkimökissä leikkijät. Niinpä päätin kehystää pienten leikkijöiden pienet varpaat tauluun. Joidenkin jalkojen maalaaminen oli helpompaa kuin toisten. Toiset nimittäin pysyivät paremmin paikoillaan. Serkusten luonne-erot näkyivät tässä hommassa selvästi. Nyt on taulu valmis …odottaa pääsyä leikkimökin seinään.

 

Oli pakko kaivaa esiin verrokki jalka. Pienenpieni reilun viikon ikäinen jalanjälki viime syksyltä.

Nikkarointia

Kuten jo tuli mainittua, vietimme taas jokusen päivän mökillä. Jokseenkin surkeassa säässä tällä kertaa. Ei elokuussa kuulu olla jäätävän kylmää …eihän? Hyvät hetket päivästä piti hyötykäyttää nikkarointiin, jotta leikkimökin kalusteet valmistuivat ennen syksyn tuloa. Suunnitelmiini ei nimittäin kuulu kalusteiden väsäily syksyn sateissa tai talven pakkasissa ja ensi keväänä on leikkimökin ”grand opening” ja silloin pitää kaiken olla tiptop fiininä …vaikka eivätpä kai nuo pikkutytöt välittäisi vaikka olisikin vaan vähän sinnepäin.

Mökkeilyporukkaan kuului tällä kertaa miehen kavereita, jotka luulivat pääsevänsä mökillä kalaan, saunaan, grillaamaan ja muuten vaan rentoutumaan …ehei …väärin meni! Kun aikaa oli niukasti sateen jatkuvasti uhatessa, piti valjastaa kaikki kynnelle kykenevät leikkimökinkalustetalkoisiin. Yksi sahasi ja toinen ruuvasi …lopulta vähän maalia pintaa ja hyvä tuli. Iso kiitos apureille! Maalasin kalusteet Tikkurilan Unica ulkokalustemaalilla ajatellen, että näin saadaan kestävä pinta. Maali oli jokseenkin hankala työstää, joten toivon todella, että työ kannatti, eikä heti ensi kesänä ole uusinta sudinnan aika.

Hyllyt ja ikkunalauta tehty Kodin1:stä löytyneistä tauluhyllyistä

Etolasta löytynyt harja sai tietysti pinkin maalipinnan.

Reipas pikkuapulainen pääsi koe käyttämään, ja myöhemmin myös koe maistamaan, koleassa säässä ensimmäisiä ihan oikeita kenkiään.

Isovanhempien reissusta tuomat ihanat liilat Elefantenit.

Suunnitelmissa oli myös mustikanpoimintaa, mutta sille puhteelle ei tällä reissulla riittänyt aikaa. Puolukoita näytti kypsyvän metsän täydeltä, joten ainakin yksi mökkireissu pitää tälle syksylle (tai siis loppu kesälle) mahduttaa.

Mökkeilykiireitä

Olen mökki-ihminen. On kivaa, kun on joku paikka mihin mennä viettämään viikonloppua tai kesällä vähän pidempikin aika …sellainen paikka, missä kaikki on tuttua kuin kotona, mutta minne kotona odottavat rästityöt ei seuraa. Monet hyvät lapsuuden muistoni sijoittuvat isovanhempieni entiselle mökille saaristoon – veneretkiä, kalastusta (katiskalla ja verkoilla …onkiessa pitää kuulemma olla hiljaa, joten siitä en ole koskaan oikein innostunut), leikkimökkeilyä, leikkimökin siivousta, leikkimökin puunausta, leikkimökki, leipomista, riippukeinussa kirjan lukemista, uimista, saunomista. Mökki oli se paikka, joka aina oli ja pysyi, vaikka muuten muuttojen myötä kodit ja kaupungit vaihtuivat. Kunnes mökki myytiin …sen jälkeen ei ollut enää mitään, mikä olisi aina ollut. Ei ollut lapsuudenkotia, ei mummolaa, ei mökkiä.

Appivanhemmillani on mökki. Se on järven rannalla, ei meren … tätä pikku miinusta lukuun ottamatta varsin ihana paikka. Tänä kesänä mökillä on ollut kiireistä. Anoppini on jotakuinkin yhtä yllytyshullu kuin minäkin …siitä ei siis hyvä seuraa, kun me saamme päähämme jonkun loistoidean. Mökiltä puuttui leikkimökki. Ei ollut kovin vaikea puhua anoppia ympäri, kun pelkkien poikien äiti on saanut lapsenlapsina kolme pikku prinsessaa ja pitäähän tytöillä olla leikkimökki. Vielä kun keksimme, että mökki voisi olla niin iso, että se toimii tarvittaessa kesällä vierasmökkinä/yösijana, ei enää ollut paluuta vaan projekti piti saada käyntiin. Työnjako oli selvä: miehet rakentavat, minä maalaan ja sisustan ja anoppi pinkkishoppailee pikkutyttöjen (tai yhden tytön, joka ainoana on tarpeeksi vanha ymmärtämään vielä koko hommasta yhtään mitään) kanssa.

Mökki on nyt pystyssä lukuun ottamatta pikkupuutteita, kuten terassia, jossa uskaltaa kävellä, ja portaita. Maalaus on hoidettu ulkoa ja sisältä. Se olikin vähän isompi homma, kuin oletin, etenkin kun työ piti saada tehtyä kiireisellä aikataululla, ettei mökki jäisi säiden armoille ilman suojaavaa väripintaa. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen …ovi on tietysti pinkki!

Nyt ovat vuorossa kalusteet. Tein mahtavan kirpparilöydön: kolme pientä tuolia ja pyöreä pöytä, jotka kaipasivat vain ”ihan vähän” kunnostusta. Viikonlopun mökkireissulla sain jo aikaisemmin hiomani tuolit maalattua. Pöytä jäi odottamaan seuraavaa mökkivierailua. 

Samoin penkki, joka on tarkoitus rakentaa varastosta löytyvistä jämäpuista.

Mutta ei mökkeily saa olla pelkkää työleiriä, vaikka alkukesän mökkireissut vähän siltä tuntuivatkin. Tänä viikonloppuna ehdimme tehdä paljon muutakin: nukuin päikkärit nurmikolla, saunottiin, luovuin vihdoin ja viimein talviturkista pikku pulahduksella järveen, syötiin herkkuruokia, leivoin pikkuapurin (lainasin, kun oma on vielä liian pieni) kanssa suklaamango cakepopseja, tehtiin taidetta katuliiduilla, leikittiin, oltiin ulkona, yritettiin opettaa pikkuselle, että nurmikko on ihan kiva juttu, nautittiin kesästä, hellemekko päällä.

Kaapin kätköissä (sen kaapin, johon en koskaan säilö mitään turhaa ja ylimääräistä) odottaa ihanan värisiä kankaita leikkimökin tekstiileihin. Ompelu on tulevien sadepäivien to do –listalla…

Raitakangas: kaapista löytynyt vanaha verho, Muut: Eurokangas