Mökkeilykiireitä

Olen mökki-ihminen. On kivaa, kun on joku paikka mihin mennä viettämään viikonloppua tai kesällä vähän pidempikin aika …sellainen paikka, missä kaikki on tuttua kuin kotona, mutta minne kotona odottavat rästityöt ei seuraa. Monet hyvät lapsuuden muistoni sijoittuvat isovanhempieni entiselle mökille saaristoon – veneretkiä, kalastusta (katiskalla ja verkoilla …onkiessa pitää kuulemma olla hiljaa, joten siitä en ole koskaan oikein innostunut), leikkimökkeilyä, leikkimökin siivousta, leikkimökin puunausta, leikkimökki, leipomista, riippukeinussa kirjan lukemista, uimista, saunomista. Mökki oli se paikka, joka aina oli ja pysyi, vaikka muuten muuttojen myötä kodit ja kaupungit vaihtuivat. Kunnes mökki myytiin …sen jälkeen ei ollut enää mitään, mikä olisi aina ollut. Ei ollut lapsuudenkotia, ei mummolaa, ei mökkiä.

Appivanhemmillani on mökki. Se on järven rannalla, ei meren … tätä pikku miinusta lukuun ottamatta varsin ihana paikka. Tänä kesänä mökillä on ollut kiireistä. Anoppini on jotakuinkin yhtä yllytyshullu kuin minäkin …siitä ei siis hyvä seuraa, kun me saamme päähämme jonkun loistoidean. Mökiltä puuttui leikkimökki. Ei ollut kovin vaikea puhua anoppia ympäri, kun pelkkien poikien äiti on saanut lapsenlapsina kolme pikku prinsessaa ja pitäähän tytöillä olla leikkimökki. Vielä kun keksimme, että mökki voisi olla niin iso, että se toimii tarvittaessa kesällä vierasmökkinä/yösijana, ei enää ollut paluuta vaan projekti piti saada käyntiin. Työnjako oli selvä: miehet rakentavat, minä maalaan ja sisustan ja anoppi pinkkishoppailee pikkutyttöjen (tai yhden tytön, joka ainoana on tarpeeksi vanha ymmärtämään vielä koko hommasta yhtään mitään) kanssa.

Mökki on nyt pystyssä lukuun ottamatta pikkupuutteita, kuten terassia, jossa uskaltaa kävellä, ja portaita. Maalaus on hoidettu ulkoa ja sisältä. Se olikin vähän isompi homma, kuin oletin, etenkin kun työ piti saada tehtyä kiireisellä aikataululla, ettei mökki jäisi säiden armoille ilman suojaavaa väripintaa. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen …ovi on tietysti pinkki!

Nyt ovat vuorossa kalusteet. Tein mahtavan kirpparilöydön: kolme pientä tuolia ja pyöreä pöytä, jotka kaipasivat vain ”ihan vähän” kunnostusta. Viikonlopun mökkireissulla sain jo aikaisemmin hiomani tuolit maalattua. Pöytä jäi odottamaan seuraavaa mökkivierailua. 

Samoin penkki, joka on tarkoitus rakentaa varastosta löytyvistä jämäpuista.

Mutta ei mökkeily saa olla pelkkää työleiriä, vaikka alkukesän mökkireissut vähän siltä tuntuivatkin. Tänä viikonloppuna ehdimme tehdä paljon muutakin: nukuin päikkärit nurmikolla, saunottiin, luovuin vihdoin ja viimein talviturkista pikku pulahduksella järveen, syötiin herkkuruokia, leivoin pikkuapurin (lainasin, kun oma on vielä liian pieni) kanssa suklaamango cakepopseja, tehtiin taidetta katuliiduilla, leikittiin, oltiin ulkona, yritettiin opettaa pikkuselle, että nurmikko on ihan kiva juttu, nautittiin kesästä, hellemekko päällä.

Kaapin kätköissä (sen kaapin, johon en koskaan säilö mitään turhaa ja ylimääräistä) odottaa ihanan värisiä kankaita leikkimökin tekstiileihin. Ompelu on tulevien sadepäivien to do –listalla…

Raitakangas: kaapista löytynyt vanaha verho, Muut: Eurokangas