Aina keväisin iskee kukkainnostus. Narsissit ja tulppaanit ovat
merkki siitä, että kesä on tuloillaan. Tänä keväänä kahvivieras saapui mukanaan
iso ruukullinen ihanan keltaisia narsisseja. Keltainen piristi kotiin tullessa
niinäkin päivinä, kun viimeiset lumisateet olivat värittäneet maan valkoiseksi.
Tulppaaneja ostan keväisin kotiin kimppu kaupalla. Tänä keväänä ehdin jopa
oikeasti ihastella niitä, kun kerrankin tuli vietettyä aikaa kotona.
Yleensä olen keväisin niin innostuksen vallassa, että
kupsutan kukkapenkkejä jo silloin, kun kylmä multa palelluttaa sormet.
Kuvittelin, että tänä kesänä pihani on parhaimmassa loistossa ikinä, sillä
olenhan kotona ja minulla on aikaa. Aikaisemmista vuosista poiketen
kukkapenkkien kesäkuntoon laittaminen jäi hyvin myöhäiseksi …mihin se aika
katosi? Loisto ei myöskään ole se sana, jolla tuota pihaa kutsuisin tällä
hetkellä. Epätoivoiset kesäkukkaset, yrtit, perennat, ym. yrittävät sinnitellä
surkealla ja satunnaisella hoidolla. Mihin se kaikki aika, jota piti olla,
oikeasti katoaa?!
Jos oikein tarkasti katsoo, löytyy pihalta myös kauniita
kohtia…
Tomaatit ovat viihtyneet auringossa (ja sateessa). Näyttää siltä, että
näistä riittää herkkupaloja ainakin yhden salaatin verran...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti