Puuhapäivä Porvoossa

Puuhakkaat bloggarit Laura & Laura järjestivät Kässäbloggareiden puuhapäivän Porvoossa. Kaikkien oikeiden kässäbloggareiden lisäksi minutkin oli kutsuttu mukaan. Jännäilen lähdin matkaan viettämään varsin hauskaa ja innostavaa päivää.

Puuhailu alkoi tutustumalla Teetee Shopin toimintaan ja lankoihin, mallistoon ja neuleoppeihin. Värikkäitä lankoja hypistellessä pääsi inspiraatio valloilleen ja jostain kolkutteli tarve sukeltaa taas neulomisen maailmaan.

Luovuutta pitää ruokkia, joten oli aika pistäytyä lounaalle Zum Beispieliin. Mmmm…

Pieninä luppohetkinä pyörähtelimme Vanhan Porvoon pikkuputiikeissa. Ja jotain pientä kivaa löytyi kotiin tuomisiksi.

Iltapäivän määränpää oli askartelukauppa Paperipilvi. Pääsimme tutustumaan Marabun spray-kangasväreihin ja harjoittamaan kirjontaa kivassa kauppakassiprojektissa. Kankaanpainantaa ja kirjontaa on tullut joskus kauan sitten harjoitettua. Spray- värit taisivat kyllä viedä mennessään ja kirjontaa on pakko harjoittaa jatkossakin. Ei kulkenut neula yhtä näppärästi kuin silloin joskus …harjoituksen puutetta selvästi.

Kuva: Sateenkaariajaserpentiiniä

Näitä Marabun spray-kangasvärejä pääsee kokeilemaan Paperipilven kaikille avoimessa asiakasillassa 10.2 klo 17-20. Suosittelen!

Päivän päätteeksi nautimme kahvia ja kakkua – paitsi minä herkkulakkolainen -  Porvoon Paahtimossa. 

Ilta meni fiilistellessä ja uusien tuttavuuksien blogeihin tutustuessa. Puuhailemassa mukana olivat

Lauramainen

Sateenkaariajaserpentiiniä 

Anana 

Auringonkeraaja 

Ihan Kaikki Kotona 

Kapteenilla 

Kummitustalon Kuvakirja 

Mintunmustaa 

Neovia House 

Lankahelvetti 

Kiitos Laurat ja muut!

-Sini-

Palmikoita

Tässä on ollut vähän uuden opettelua …

Palasin vuodenvaihteen jälkeen töihin reilun vuoden mammalomailun jälkeen. Mies jäi onneksi vuorostaan kotiin pikkupirpanan kanssa, joten hoitoon viemisen tuskaa ei vielä tarvinnut kokea :) Hyvä niin, sillä ei tähänkään elämänmuutokseen ole ollut ihan helppo tottua. Pirpanan mielestä äidin pitäisi olla kotona. Vaikka isän kanssa on kivaa, niin kyllä saan kuulla kunniani, kun kotiin iltapäivällä pääsen.

Mistä enää löytäisi aikaa kaikille ihanille harrastuksille, kun työt vievät ison osan päivästä? Pikkuhiljaa alkaa uudenlainen päiväohjelma muotoutua, kun tehokkuutta hakee sieltä mistä sitä vaan voi löytyä. Aamun bussimatkat ovat loistava hetki heilutella puikkoja ja ensimmäinen työmatkatekele valmistuikin viikolla. Sopivasti lämmittämään kovilla pakkasilla.

Tuli harjoiteltua palmikoiden neulontaa tuubihuivillisen/kaulurin verran. Idean sain Kalastajan vaimon blogista, mutta poikkesin alkuperäisestä niin langassa kuin ohjeessakin. Lanka tarttui matkaan jo syksyllä Hulluilta päiviltä. Ihanan pehmeää merino-villaa, joka ei kutita edes kaulalla. Loppulangasta pitää varmaankin neuloa jotain kivaa pirpanalle.

Hiuksiin ei enää saa palmikoita …uusi ”aikakausi” elämässä vaati uuden ilmeen ja sinne ne jäivät kiehkurat kampaamon lattialle.

Ihanan aurinkoista sunnuntaita!

-Sini-

Pipo II

Voihan räkä! Täällä ollaan oltu koko porukka isoimmasta pienimpään sinnikkään flunssan kourissa …ei tunnu ohi menevän millään. Kaikki ylimääräinen kiva on jäänyt tekemättä, kun kaiken pakollisenkin jaksamiseksi on joutunut pinnistelemään.

Tänään uhmasin räkätautia ja saatoin valmiiksi toisen pirpanalle neulomani pipon. Talven kaupunki- ja kyläreissuja varten siistimmäksi takiksi valikoitua liila untuvatakki ja tietysti piti saada takkiin sopiva pipo. Kaapista löytyi vajaa kerä sopivan väristä villalankaa eli ei kun vaan puikot heilumaan …taas. Mies jo eräänä iltana kysyikin, että mikä mummovaihe vaivaa, kun joka ilta pitää puikot heiluen käpertyä sohvan nurkkaan.

Pipon ompelin maailman helpoimmalla ohjeella eli pelkkää oikeeta kahdella puikolla. Silmukoita loin siis sopivan määrän puolikkaaseen päänympärykseen. Neuloin samanlaiset raidat suorakaiteen molempiin päihin ja sitten vaan neulalla reunat yhteen.

Mutta jotain lisää pipo vielä kaipasi. Kovasti olen ihastellut eri blogeissa hienoja virkkuutöitä. Itse en ole virkannut sitten ala-asteen. Voiko se nyt niin vaikeaa olla? Voi! Pienen googlailun jälkeen olin löytänyt useammankin ”helpon” kukan virkkausohjeen. Ketjusilmukka, piilosilmukka, pylväs …lisää googlausta, kädestä pitäen ohjeita, ohjevideoita. Lopulta sain aikaiseksi jotain, jota joku likinäköinen saattaisi kaukaa katsoessa kutsua kukaksi. Sai kelvata tällä kertaa. Ohjetta en voi laittaa kahdesta syystä: en oikeasti tiedä miten pääsin tuohon lopputulokseen ja, jos tietäisin, en kehtaisi kertoa (sen verran tuli rikottua virkkaamisen ”perussääntöjä”). Haaveena oli myös virkata nätti reunapitsi pipoon, mutta sen verran huonosti tulin toimeen tuon koukkupään kanssa, että jätin väliin.

Virkkaamisen opettelu taitaa päätyä to do-listalle. Ehkä ensi talveksi pikkupirpana saa pipon, jossa on hieno virkattu reunapitsi.

 Tällä kertaa en edes jaksanut yrittää ottaa kuvia piposta liikkuvan mallin päässä …

Pipo I

Rahiprojektin klik myötä heräsi pitkään kadoksissa ollut neulomisinto. Innon puutteeseen on ehkä vaikuttanut se, etten ole kovin hyvä tässä harrastuksessa ja sen vähän mitä osaan teen armottoman hitaasti. Kirja-alesta tarttui alkusyksystä mukaan Neulojan käsikirja …ja sitten ei enää löytynyt tekosyitä olla heiluttelematta puikkoja. Näin lunta ja pakkasia odotellessa ei ollut vaikea keksiä neulottavaa. Ensimmäisenä puikolle pääsi pipo pikkupirpanalle.

Ohje Neulojan käsikirjasta. Toteutin ilman vartta.

1. Alkuun neuloin sopivan pätkän kaks oikein kaks nurin resoria.
2. Sen jälkeen muutama kerros pelkkää oikeaa.
3. Sitten muuten oikeaa, mutta pipon etupuolelle kukka nurjilla silmukoilla.
4. Kukan jälkeen aloitin kaventamisen, ettei piposta olisi tullut ihan valtavaa pieneen päähän.
5. Oli pakko tehdä tupsu.

Ajattelin ottaa piposta kuvia tulevan käyttäjän päässä …

…mutta pikkupirpanan mielestä pipo ei kuulu sisällä päähän, ei edes talven tuloa odotellessa.