20. tammikuuta 2013

Palmikoita



Tässä on ollut vähän uuden opettelua …

Palasin vuodenvaihteen jälkeen töihin reilun vuoden mammalomailun jälkeen. Mies jäi onneksi vuorostaan kotiin pikkupirpanan kanssa, joten hoitoon viemisen tuskaa ei vielä tarvinnut kokea :) Hyvä niin, sillä ei tähänkään elämänmuutokseen ole ollut ihan helppo tottua. Pirpanan mielestä äidin pitäisi olla kotona. Vaikka isän kanssa on kivaa, niin kyllä saan kuulla kunniani, kun kotiin iltapäivällä pääsen.

Mistä enää löytäisi aikaa kaikille ihanille harrastuksille, kun työt vievät ison osan päivästä? Pikkuhiljaa alkaa uudenlainen päiväohjelma muotoutua, kun tehokkuutta hakee sieltä mistä sitä vaan voi löytyä. Aamun bussimatkat ovat loistava hetki heilutella puikkoja ja ensimmäinen työmatkatekele valmistuikin viikolla. Sopivasti lämmittämään kovilla pakkasilla.

Tuli harjoiteltua palmikoiden neulontaa tuubihuivillisen/kaulurin verran. Idean sain Kalastajan vaimon blogista, mutta poikkesin alkuperäisestä niin langassa kuin ohjeessakin. Lanka tarttui matkaan jo syksyllä Hulluilta päiviltä. Ihanan pehmeää merino-villaa, joka ei kutita edes kaulalla. Loppulangasta pitää varmaankin neuloa jotain kivaa pirpanalle.




Hiuksiin ei enää saa palmikoita …uusi ”aikakausi” elämässä vaati uuden ilmeen ja sinne ne jäivät kiehkurat kampaamon lattialle.


Ihanan aurinkoista sunnuntaita!

-Sini-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti