Pinkkiä, pitsiä, lehmiä

Vielä muutama viikko sitten en ollut koskaan ommellut itselleni juhlamekkoa, en mitään missä on pitsiä, en mitään missä on vuori, en mitään mitä käyttäisin mahtipontisissa häissä. Nyt olen. Sain talvella kutsun belgialaisen vaihtarikaverini häihin. Kutsun lisäksi myös toiveen, että olisin todistajana siviilivihkimisessä ja että pikkupirpana esiintyisi uskottavasti morsiustytön roolissa. Haasteita kerrakseen.

Häistä oli tulossa suuret ja mahtipontiset. Ihan kuin elokuvissa. Sellaiset juhlat, joissa en koskaan ennen ollut ollut. Naisten pukukoodina oli pitkä puku ja morsiamen lähiseurueen naisten osalta oli puvulle myös tarkat väritoiveet: ykkösenä häiden pääväri turkoosi ja kakkosena räväkkä pinkki. Käytin kevättalven aikana useita tunteja oikeanlaisen puvun etsimiseen, mutta sitä oikeaa ei löytynyt, ei ainakaan sopivassa koossa. Niinpä lopulta päätin ryhtyä ompeluhommiin itse. Suunnitelmissa oli morsiamen toiveiden mukainen turkoosi mekko, mutta kangaskaupassa hautasin tämän haaveen. Oikeanlaista kangasta oikeassa värissä ei vain löytynyt. Pinkkiä onneksi löytyi.

Päädyin varsin simppeliin malliin. Perus empirelinjainen mekko, jossa hivenen levenevä helma. Puvun selkäosa ja hihat olivat pitsiä. Pitkälle iltapuvulle – etenkään räikeän pinkille – on varmasti varsin vähän käyttöä, joten tämän mekon voi lyhentää polvimittaiseksi, jolloin se sopii monenlaisiin kesän juhliin. Lopputulos ei ehkä ollut täydellinen, mutta varsin tyytyväinen olin aikaansaannokseeni. Onneksi, sillä mitään varasuunnitelmaa en puvun osalta ollut tehnyt.

Muutama kiitos täytyy esittää sillä ilman apujoukkoja ei puku olisi tullut valmiiksi, ei ainakaan ajoissa. Äiti kaiveli kaava-arkistoistaan kasan kaavoja, joista löytyi muokkausta vaille sopiva. Appivanhemmat hoitivat pirpanaa, jotta minä sain tarvittavan ompelurauhan inhimilliseen kellonaikaan. Suurimman avun sain kuitenkin miniäkolleegaltani, joka auttoi kaavoittamisessa, sovittamisessa ja lisäksi evästi korvaamattomilla ompeluohjeilla. Kiitos!

Olin suunnitellut puvun kanssa koruiksi helmet ja muuten mustat asusteet. Juhlalaukku unohtui kuitenkin matkasta, joten laukun virkaa toimitti Belgialaisen pikkukaupungin ostoskadulla pyörähdyksen seurauksena löytynyt Desigualin lompakko.

Häitä tanssittiin kesäkuun ensimmäisenä lauantaina ja niinpä me saimme kesän alkuun sopivan minireissun eteläisen Belgian maaseudulle. Majailimme ystäväni ihastuttavassa kodissa. Ei ole huono aloitus päivälle kurkkia kylpyhuoneen ikkunasta naapurin lehmiä :)

-Sini-

Palmikoita

Tässä on ollut vähän uuden opettelua …

Palasin vuodenvaihteen jälkeen töihin reilun vuoden mammalomailun jälkeen. Mies jäi onneksi vuorostaan kotiin pikkupirpanan kanssa, joten hoitoon viemisen tuskaa ei vielä tarvinnut kokea :) Hyvä niin, sillä ei tähänkään elämänmuutokseen ole ollut ihan helppo tottua. Pirpanan mielestä äidin pitäisi olla kotona. Vaikka isän kanssa on kivaa, niin kyllä saan kuulla kunniani, kun kotiin iltapäivällä pääsen.

Mistä enää löytäisi aikaa kaikille ihanille harrastuksille, kun työt vievät ison osan päivästä? Pikkuhiljaa alkaa uudenlainen päiväohjelma muotoutua, kun tehokkuutta hakee sieltä mistä sitä vaan voi löytyä. Aamun bussimatkat ovat loistava hetki heilutella puikkoja ja ensimmäinen työmatkatekele valmistuikin viikolla. Sopivasti lämmittämään kovilla pakkasilla.

Tuli harjoiteltua palmikoiden neulontaa tuubihuivillisen/kaulurin verran. Idean sain Kalastajan vaimon blogista, mutta poikkesin alkuperäisestä niin langassa kuin ohjeessakin. Lanka tarttui matkaan jo syksyllä Hulluilta päiviltä. Ihanan pehmeää merino-villaa, joka ei kutita edes kaulalla. Loppulangasta pitää varmaankin neuloa jotain kivaa pirpanalle.

Hiuksiin ei enää saa palmikoita …uusi ”aikakausi” elämässä vaati uuden ilmeen ja sinne ne jäivät kiehkurat kampaamon lattialle.

Ihanan aurinkoista sunnuntaita!

-Sini-

Ihanat lomalaiset

Viime viikot ovat olleet kiireisiä …on käyty lounastreffeillä, kahvitreffeillä, vauvatreffeillä ja muuten vaan treffeillä. Kesä on kotilomalaisen parasta aikaa. Muillakin on aikaa, kun kaikilla on lomaa tai töissä vähemmän kiirettä.

Muutamilla treffeillä olen ilahduttanut treffikumppaneita mustikkavalkosuklaa-muffinseilla. Metsien täyttyessä uusista mustikoista on viimein aika tyhjentää pakkanen edellisvuotisista. Helppo leivonnainen, joka on saanut varsin hyvän vastaanoton …lukuun ottamatta erästä pikkuherraa, joka piti muffinseista löytyneitä valkosuklaanpaloja vähintäänkin epäilyttävinä.

Mustikkavalkosuklaa-muffinsit

(n. 12 kpl)

4,5 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 dl maitoa

2 munaa

2 tl vaniljasokeria

75g voisulaa

noin 100g valkosuklaata karkeaksi rouhittuna

sopivasti mustikoita (jäisinä ei värjää koko taikinaa liilaksi)

Sekoita, maito, munat, voisula ja vaniljasokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kääntele lopuksi joukkoon valkosuklaa ja mustikat. Jaa muffinsivuokiin ja paista 200 asteessa noin 25 minuuttia. Herkuttele!

Jokin kuorrutus tekisi näistä näyttävämpiä, mutta tällaisenaan ovat helposti mukaan otettavissa.

Viikonloppuna oli ”kotiäitien vapaailta” puisto piknikin merkeissä …ja myöhemmin illalla Cleaning Womenin keikalla hetkumisen merkeissä. Ilta hyvässä seurassa ihanien ystävien kanssa! En ole kauheasti malttanut irtautua kotoa iltarientoihin, mutta täytyy sanoa, että oman pään kesäsiivous teki hyvää. Vaikka seuraavana aamuna pikkupirpana pitikin mykkäkoulua, illalla oltiin onneksi taas kavereita.

Kesän suosikki kesämekko: Vila

Miehen loma osa 2 alkoi. Miehen loma on minun lomaa. Lomaa lomasta …se on sitä, kun päivärutiinit muuttuvat. Lomaa lomasta on sitä kun aamut alkavat rennosti, sitä kun saa paljon aikaiseksi, sitä kun pikkupirpana hymyilee korvasta korvaan hymyä, kun isä ei lähtenytkään töihin, sitä kun voi lähteä lenkille siihen aikaan päivästä kun siltä tuntuu, sitä kun joku muu kokkailee lounaan.

Nyt nauttimaan lomasta ja toivottavasti ei ihan surkeista lomasäistä …