Pinkkiä, pitsiä, lehmiä

Vielä muutama viikko sitten en ollut koskaan ommellut itselleni juhlamekkoa, en mitään missä on pitsiä, en mitään missä on vuori, en mitään mitä käyttäisin mahtipontisissa häissä. Nyt olen. Sain talvella kutsun belgialaisen vaihtarikaverini häihin. Kutsun lisäksi myös toiveen, että olisin todistajana siviilivihkimisessä ja että pikkupirpana esiintyisi uskottavasti morsiustytön roolissa. Haasteita kerrakseen.

Häistä oli tulossa suuret ja mahtipontiset. Ihan kuin elokuvissa. Sellaiset juhlat, joissa en koskaan ennen ollut ollut. Naisten pukukoodina oli pitkä puku ja morsiamen lähiseurueen naisten osalta oli puvulle myös tarkat väritoiveet: ykkösenä häiden pääväri turkoosi ja kakkosena räväkkä pinkki. Käytin kevättalven aikana useita tunteja oikeanlaisen puvun etsimiseen, mutta sitä oikeaa ei löytynyt, ei ainakaan sopivassa koossa. Niinpä lopulta päätin ryhtyä ompeluhommiin itse. Suunnitelmissa oli morsiamen toiveiden mukainen turkoosi mekko, mutta kangaskaupassa hautasin tämän haaveen. Oikeanlaista kangasta oikeassa värissä ei vain löytynyt. Pinkkiä onneksi löytyi.

Päädyin varsin simppeliin malliin. Perus empirelinjainen mekko, jossa hivenen levenevä helma. Puvun selkäosa ja hihat olivat pitsiä. Pitkälle iltapuvulle – etenkään räikeän pinkille – on varmasti varsin vähän käyttöä, joten tämän mekon voi lyhentää polvimittaiseksi, jolloin se sopii monenlaisiin kesän juhliin. Lopputulos ei ehkä ollut täydellinen, mutta varsin tyytyväinen olin aikaansaannokseeni. Onneksi, sillä mitään varasuunnitelmaa en puvun osalta ollut tehnyt.

Muutama kiitos täytyy esittää sillä ilman apujoukkoja ei puku olisi tullut valmiiksi, ei ainakaan ajoissa. Äiti kaiveli kaava-arkistoistaan kasan kaavoja, joista löytyi muokkausta vaille sopiva. Appivanhemmat hoitivat pirpanaa, jotta minä sain tarvittavan ompelurauhan inhimilliseen kellonaikaan. Suurimman avun sain kuitenkin miniäkolleegaltani, joka auttoi kaavoittamisessa, sovittamisessa ja lisäksi evästi korvaamattomilla ompeluohjeilla. Kiitos!

Olin suunnitellut puvun kanssa koruiksi helmet ja muuten mustat asusteet. Juhlalaukku unohtui kuitenkin matkasta, joten laukun virkaa toimitti Belgialaisen pikkukaupungin ostoskadulla pyörähdyksen seurauksena löytynyt Desigualin lompakko.

Häitä tanssittiin kesäkuun ensimmäisenä lauantaina ja niinpä me saimme kesän alkuun sopivan minireissun eteläisen Belgian maaseudulle. Majailimme ystäväni ihastuttavassa kodissa. Ei ole huono aloitus päivälle kurkkia kylpyhuoneen ikkunasta naapurin lehmiä :)

-Sini-