Kevään merkkejä

Tällaisina päivinä, kun ihana auringonpaiste muuttuu räntäsateeksi, vaikka eletään jo huhtikuuta, on pakko yrittää löytää jotain varmoja kevään merkkejä. Kyllä se sieltä on tulossa. Onhan?

Viimeisimmän räntäsateen aiheuttamia kinoksia lukuun ottamatta tiet alkavat olla jo varsin sulia. Ja tuskinpa nuo takatalven jäljetkään pitkään pysyvät näkyvillä. Oli siis aika pakata talven nastajuoksukengät kaapin takimmaiseen nurkkaan odottamaan seuraavaa talvea ja kaivaa normijuoksukengät esiin. Onneksi ehdin tänään oman lenkkini juosta ennen sateen alkua.

Keväisin minua puree aina pihanlaittokärpänen. Tänä vuonna – liekö johtuen kiireestä vai lumesta – on tuo kärpänen vain kutitellut pureman sijaan. Ja ihan käytännön syistä, kuten talvilomareissu, lykkäsi yrttien idättämisen aika myöhälle. Vasta pääsiäisenä pääsivät siemenet multaan. 

Jostain luin vinkin, että siemenet on näppärä kylvää kananmunankennoihin, jotka voi sellaisenaan upottaa sitten isoon ruukkuun. Eivät pääse pienet hennot juuret näin siirrossa vaurioitumaan. Kokeilin siis tällaista tällä kertaa. Siinä ne sitten kököttävät keittiön ikkunan alla multakasat kennoissaan. Nyt viikonloppuna olen päässyt ihastelemaan ensimmäisiä vihreän pilkahduksia mullan joukossa. Siitä se lähtee …kyllä meillä kesällä joku yritti kasvaa pihalla.

 

Jo pari vuotta olen haaveillut vihervitriinistä takapihalle. Tuo Kekkilän ihastus on kuitenkin sen verran arvokas, että mies aina toppuuttelee. On tainnut huomata, että pihanlaittokärpäsen pureman vaikutus loppuu aina jossain vaiheessa kesää. Ei ehkä loppuisi, jos pihalla komeilisi hieno vitriini täynnä ihanan vihreitä yrttejä ja mehevän punaisia kirsikkatomaatteja?

-Sini-

Pieniä iloja

Tiedättekö sellaisen päivän, jonka jälkeen menee nukkumaan hymy huulilla. Eilen oli sellainen.

Muutama viikko on mennyt kiireessä. Tuntuu, että aina pitäisi olla tekemässä muuta kun juuri sitä mitä on tekemässä. Huono omatunto soimaa, kun ei ehdi viettää tarpeeksi aikaa pikkupirpanan kanssa. Ja välillä väsyttää hirmuisesti ja väsyneenä helposti vähän kiukuttaa, kun asiat eivät luista niin kuin toivoisi. Mutta…

…perjantaina savatetreeneistä haaveillessa pähkäilin pitäisikö ostaa 10 kerran vai 10 viikon kortti. On niin vaikea tietää kuinka paljon salille ehtii itseään rääkkäämään. Jossain vaiheessa päivää rupesi naurattamaan. Kyllä on elämässä asiat hyvin, kun suurin ongelma on savatekortin valinta :) 

Näissä tunnelmissa oli hyvä aloittaa viikonloppu.

Eilen tulikin nautittua niistä pienistä iloista koko päivän. Mitään suuria suunnitelmia ei ollut, eikä kiirettä mihinkään. Nukuin aamulla pitkään miehen herätessä pirpanan kanssa. Aurinko pilkotti, vietettiin aikaa perheen kesken, ulkoilin pirpanan kanssa, joka pääsi näyttämään äidille kuinka hienosti jo viipeltää kaikki talvitamineet päällä, käytiin ostamassa iso kimppu tulppaaneja muistuttamaan häämöttävästä keväästä, juoksin pitkän lenkin ystävän kanssa, juteltiin ”tyttöjen juttuja”, syötiin herkullista ruokaa, leikittiin pirpanan kanssa, halittiin, oltiin …ihana päivä!

Nyt aloitellaan sunnuntaita ja riisipuuro porisee hellalla. Tänään olisi nimittäin tarkoitus herkutella itse leivotuilla riisipiirakoilla…

Iloista sunnuntaita!

-Sini-

Sweet n’ salty

Kaksi hyvin vaikeasti yhdistettävää asiaa ovat terveellisesti syöminen ja intohimo leivontaan. Vuoron perään on jommastakummasta tingittävä. Tänä viikonloppuna kiusaus pikkuleipien leipomiseen ja syömiseen kävi kohtuuttoman suureksi…

Sweet n’ salty –cookies (noin 30 kpl)

125 g voita tai margarinia

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

1 muna

0,5 tl vaniljasokeria

0,5 tl leivinjauhetta

1,5 dl kaurahiutaleita

2 dl vehnäjauhoja

0,25 dl tummaa kaakaojauhetta

noin 100 g tuummaa suklaata

1,5 dl suolapähkinöitä

Sekoita voi ja sokerit. Lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Rouhi suklaa ja lisää taikinaan. Suolapähkinät kokonaisina sekaan. Nostele pellille pikkulusikalla nokareita ja paista 200 asteisessa uunissa 8min. Anna jäähtyä ja herkuttele.

Ensin oli keko…

…sitten vain yksi.

Pikkuleipätankkauksen jälkeen oli hyvä päästä vähän juoksentelemaan. Äiti juoksi, lapsi nukkui tyytyväisenä.