Kevään merkkejä

Tällaisina päivinä, kun ihana auringonpaiste muuttuu räntäsateeksi, vaikka eletään jo huhtikuuta, on pakko yrittää löytää jotain varmoja kevään merkkejä. Kyllä se sieltä on tulossa. Onhan?

Viimeisimmän räntäsateen aiheuttamia kinoksia lukuun ottamatta tiet alkavat olla jo varsin sulia. Ja tuskinpa nuo takatalven jäljetkään pitkään pysyvät näkyvillä. Oli siis aika pakata talven nastajuoksukengät kaapin takimmaiseen nurkkaan odottamaan seuraavaa talvea ja kaivaa normijuoksukengät esiin. Onneksi ehdin tänään oman lenkkini juosta ennen sateen alkua.

Keväisin minua puree aina pihanlaittokärpänen. Tänä vuonna – liekö johtuen kiireestä vai lumesta – on tuo kärpänen vain kutitellut pureman sijaan. Ja ihan käytännön syistä, kuten talvilomareissu, lykkäsi yrttien idättämisen aika myöhälle. Vasta pääsiäisenä pääsivät siemenet multaan. 

Jostain luin vinkin, että siemenet on näppärä kylvää kananmunankennoihin, jotka voi sellaisenaan upottaa sitten isoon ruukkuun. Eivät pääse pienet hennot juuret näin siirrossa vaurioitumaan. Kokeilin siis tällaista tällä kertaa. Siinä ne sitten kököttävät keittiön ikkunan alla multakasat kennoissaan. Nyt viikonloppuna olen päässyt ihastelemaan ensimmäisiä vihreän pilkahduksia mullan joukossa. Siitä se lähtee …kyllä meillä kesällä joku yritti kasvaa pihalla.

 

Jo pari vuotta olen haaveillut vihervitriinistä takapihalle. Tuo Kekkilän ihastus on kuitenkin sen verran arvokas, että mies aina toppuuttelee. On tainnut huomata, että pihanlaittokärpäsen pureman vaikutus loppuu aina jossain vaiheessa kesää. Ei ehkä loppuisi, jos pihalla komeilisi hieno vitriini täynnä ihanan vihreitä yrttejä ja mehevän punaisia kirsikkatomaatteja?

-Sini-