Eilen oli kauan odotettu ja suunniteltu kulttuuripäivä
pikkuneidin ja anopin kanssa.
Vietettiin jokunen tunti Ateneumissa tutustumassa
Helene Schjerfbeckin (ei, en ikinä ehkä opi lausumaan tuota sukunimeä oikein)
näyttelyyn. Oli kyllä kerrassaan mahtava näyttely ja vaikuttavia töitä. Hauskaa
miten ”maallikkokin” pystyy näkemään, minkä vaiheen töistä on kyse. Vähän
jännitti, miten taidetta ihastelemaan tulleet suhtautuvat pikkuruiseen kanssakatselijaan …mutta ihastustahan tuo vain herätti. Eräs yli 90-vuotias rouva
totesi, että hyvä aloittaa nuorena ja lopettaa vanhana :)
 |
| Kuva Ateneumin sivuilta |
Kovasti olisin toivonut löytäväni jonkun suosikkitöistäni
julisteena tai taidekorttina koristamaan kodin seiniä, mutta valikoimasta ei
löytynyt mieluista. Tai kyllähän ne tunnetutkin työt olivat mieluisia, mutta ei
juuri sitä mitä etsin. Tai kaikista hienointa olisi saada joku ihan oikea
taideteos seinälle …mutta sen haaveen toteutumista täytyy kaiketi odottaa vielä
jokunen tovi.
Lounaan ja humpsuttelun jälkeen marssittiin vesisateessa
Kamppiin. Uffin tapahtuman lavalle oli nousemassa bändi, jossa mieheni soittaa.
Pikkuneiti pääsi elämänsä ensimmäiselle rokkikeikalle! Näytti varsin
uskottavalta pinkeissä kuulosuojaimissaan, mutta tuskin ihan ymmärsi, minkä
takia siellä vesisateessa piti seistä.
Pitkän päivän jälkeen ei kenenkään tarvinnut kauaa
odotella unen tuloa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti