Pipo II

Voihan räkä! Täällä ollaan oltu koko porukka isoimmasta pienimpään sinnikkään flunssan kourissa …ei tunnu ohi menevän millään. Kaikki ylimääräinen kiva on jäänyt tekemättä, kun kaiken pakollisenkin jaksamiseksi on joutunut pinnistelemään.

Tänään uhmasin räkätautia ja saatoin valmiiksi toisen pirpanalle neulomani pipon. Talven kaupunki- ja kyläreissuja varten siistimmäksi takiksi valikoitua liila untuvatakki ja tietysti piti saada takkiin sopiva pipo. Kaapista löytyi vajaa kerä sopivan väristä villalankaa eli ei kun vaan puikot heilumaan …taas. Mies jo eräänä iltana kysyikin, että mikä mummovaihe vaivaa, kun joka ilta pitää puikot heiluen käpertyä sohvan nurkkaan.

Pipon ompelin maailman helpoimmalla ohjeella eli pelkkää oikeeta kahdella puikolla. Silmukoita loin siis sopivan määrän puolikkaaseen päänympärykseen. Neuloin samanlaiset raidat suorakaiteen molempiin päihin ja sitten vaan neulalla reunat yhteen.

Mutta jotain lisää pipo vielä kaipasi. Kovasti olen ihastellut eri blogeissa hienoja virkkuutöitä. Itse en ole virkannut sitten ala-asteen. Voiko se nyt niin vaikeaa olla? Voi! Pienen googlailun jälkeen olin löytänyt useammankin ”helpon” kukan virkkausohjeen. Ketjusilmukka, piilosilmukka, pylväs …lisää googlausta, kädestä pitäen ohjeita, ohjevideoita. Lopulta sain aikaiseksi jotain, jota joku likinäköinen saattaisi kaukaa katsoessa kutsua kukaksi. Sai kelvata tällä kertaa. Ohjetta en voi laittaa kahdesta syystä: en oikeasti tiedä miten pääsin tuohon lopputulokseen ja, jos tietäisin, en kehtaisi kertoa (sen verran tuli rikottua virkkaamisen ”perussääntöjä”). Haaveena oli myös virkata nätti reunapitsi pipoon, mutta sen verran huonosti tulin toimeen tuon koukkupään kanssa, että jätin väliin.

Virkkaamisen opettelu taitaa päätyä to do-listalle. Ehkä ensi talveksi pikkupirpana saa pipon, jossa on hieno virkattu reunapitsi.

 Tällä kertaa en edes jaksanut yrittää ottaa kuvia piposta liikkuvan mallin päässä …

Pipo I

Rahiprojektin klik myötä heräsi pitkään kadoksissa ollut neulomisinto. Innon puutteeseen on ehkä vaikuttanut se, etten ole kovin hyvä tässä harrastuksessa ja sen vähän mitä osaan teen armottoman hitaasti. Kirja-alesta tarttui alkusyksystä mukaan Neulojan käsikirja …ja sitten ei enää löytynyt tekosyitä olla heiluttelematta puikkoja. Näin lunta ja pakkasia odotellessa ei ollut vaikea keksiä neulottavaa. Ensimmäisenä puikolle pääsi pipo pikkupirpanalle.

Ohje Neulojan käsikirjasta. Toteutin ilman vartta.

1. Alkuun neuloin sopivan pätkän kaks oikein kaks nurin resoria.
2. Sen jälkeen muutama kerros pelkkää oikeaa.
3. Sitten muuten oikeaa, mutta pipon etupuolelle kukka nurjilla silmukoilla.
4. Kukan jälkeen aloitin kaventamisen, ettei piposta olisi tullut ihan valtavaa pieneen päähän.
5. Oli pakko tehdä tupsu.

Ajattelin ottaa piposta kuvia tulevan käyttäjän päässä …

…mutta pikkupirpanan mielestä pipo ei kuulu sisällä päähän, ei edes talven tuloa odotellessa.

Pikkuisen joulunodotustunnelmissa

Minut tuntevat saattavat kovasti kummastella tuota otsikkoa. En nimittäin vuosiin ole ollut kovinkaan innostunut joulusta. Mietin jopa välillä, että luovun koko joulun juhlimisesta. Lapsena rakastin joulua …ja jossain vaiheessa rupesinkin miettimään, että mikäköhän tässä jouluhommassa on nyt mennyt pieleen. Lapsena joulun odotukseen kuului lahjojen tekoa, lahjojen paketointia, joulukonvehteja, piparkakkuja, piparkakkutaloja. Kaikkea sellaista kivaa, mitä tehtiin yhdessä isovanhempien, vanhempien ja sisarusten kanssa. Jossain vaiheessa kaikki kiva muuttui kiireeksi, kaupoissa juoksemiseksi jouluryysiksessä, väkinäistä lahjojen ostamista …ei ihme, että into laantui.

Tänä jouluna päätin palata etsimään sitä lapsuuteen unohtunutta joulutunnelmaa. Unohdan kiireen ja stressin, nautin itse tekemisestä ja kaikesta pienestä väkertämisestä mielellään ihanien läheisten kanssa. Päätös ei tässä ihan riittänyt, sillä tuntui, että joulutunnelma oli edelleen hukassa, vaikka ympärillä ihmiset jo rupesivat puhumaan joulujutuista ja kauppojen hyllyt notkuu kaikenlaista joulukivaa (ja joulukrääsää). Viime viikolla veljeni soitti ja kysyi ehdittäisiinkö tehdä yhdessä joulukonvehteja …ja sieltä se joulutunnelma löytyi. Sillä sitähän se joulu parhaimmillaan on …olemista ja tekemistä yhdessä.

Eksyin myös Stockmannin Argos-halliin tutustumaan tämän vuoden joulutrendeihin. Kaikkea kivaa siellä osui silmään, mutta päätin jättää joulukoristeiden hankinnan vielä hautumaan. Mukaan tarttui kyllä joulusisustusvalot. Niitä olen nyt monena iltana ihastellut, niitä ja kynttilöitä …tunnelmavalaistuksessa elellään.

Viikonloppuna herkuteltiin myös vuoden ensimmäisellä Glögikakulla. Tämä on meidän perheen ehdottomasti yksi suurimpia jouluherkkuja ja näin joulua odotellessa ja jouluna näitä tulee leivottua useampikin.

Mausteinen glögikakku

Pohja

300 g piparkakkuja

100 g voita tai margariinia

Täyte

4 liivatelehteä

2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

1 dl tomusokeria

200 g tuorejuustoa

0,5 tl kanelia

0,5 tl jauhettua kardemummaa

1 appelsiinin raastettu kuori

3 rkl appelsiinin mehua

Pinnalle

4 liivatelehteä

3 dl glögitiivistettä

1 dl vettä

Murskaa piparit (saa jäädä sattumia) ja sekoita joukkoon sulatettu voi tai margariini. Painele pipariseos irtopohjavuoan pohjalle. Nosta jääkaappiin.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri, appelsiinin raastettu kuori ja mausteet. Lisää vaniljavaahto tuorejuustoseokseen. Kuumenna appelsiinin mehu ja sulata siihen liivatteet. Lisää liivateseos ohuena nauhana täytteen sekaan. Kaada täyte pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa foliolla peitettynä nelisen tuntia tai vaikka seuraavaan päivään.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen ja anna liota vähintään 5min. Sekoita glögi ja vesi. Lämmitä noin kolmisen ruokalusikallista glögiseosta ja lisää siihen liivatteet. Lisää liivateseos lopun glögin joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Jos glögi vaahtoaa, ”kuori” vaahto pois, koska se ei näytä kauniilta kakun päällä. Valele glögi ruokalusikallinen kerrallaan kakun päälle. Näin vältät glögikiilteen valumisen täytteen sekaan. Nosta kakku takaisin jääkaappiin hyytymään.

Herkullista joulun odotusta!

Projekti rahi

Mies on pitkään hyvin pitkään valitellut, ettei meillä ole olohuoneessa rahia. Olisi kuulemma niin kiva nostaa jalat ylös illalla telkkaria katsellessa. Itseäni rahin puute ei niin kovasti ole vaivannut sillä omat jalkani nostan yleensä miehen syliin. Koska sohva oli jo olemassa, eikä samaa sarjaa enää valmistettu en ollut kovin innostunut rahin hankinnasta. Myöskään kovin iso rahi ei meidän pieneen olohuoneeseen edes mahtuisi.

Kesäisellä Ikea-käynnillä mukaan tarttui halpisrahi. Sellainen kauhea lastulevyhirviö eli Ikeaa pahimmillaan. Silmissäni näin jo kuitenkin aivan erilaisen rahin …sellaisen kivan näköisen. Muistui nimittäin mieleen joskus jossain lehdessä näkemäni idea eli Ikea rahiin neulottu päällinen.

Löysinkin kivaa (yllättäen mustaa) paksua lankaa tai ehkä ennemmin narua ja sitten vaan kympin puikot heilumaan. Päätin, että neulon pelkkää oikeaa ja kivan näköistä siitä rupesi syntymään. Alku innostuksen jälkeen todellisuus valkeni. Tuollaisen paksun narun neulominen on nimittäin varma tapa saada ranteet ja niska kipeäksi. Eikä helpota yhtään siinä vaiheessa, kun työ edistyy ja homma tulee painavammaksi. Lopulta oli pakko myöntyä ja neuloa aina vain vähän kerrallaan. Mutta valmista tuli niinkin. Lopulta.

Olen oikein tyytyväinen rahiin. Sopii hyvin meidän olohuoneeseen ja kodin tyyliin muutenkin. Ja kyllä siihen tulee aika usein itsekin nostettua jalat. Tai laskettua jotain tavaraa …olemme nimittäin tulleet siihen tulokseen, ettei meidän pienessä olohuoneessa ole tilaa sohvapöydälle. Mielestäni kun on kivaa, että telkkarin edessä mahtuu venyttelemään, jos sitä joskus oikeasti vaikka jaksaisi illalla telkkarin edessä venyttelemään, leikkimään pikkupirpanan kanssa ja milloin mitäkin puuhastelemaan.

Toiste en kyllä taida neuloa mitään tuollaisesta paksusta narusta …paitsi ehkä ylijäämänarusta päällisen sohvatyynyyn.

Suuren kurpitsan juhla

Vietimme viikonlopun appivanhempien mökillä viettämässä Suuren kurpitsan juhlaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mekin ihan oikeasti onnistuimme näitä juhlia juhlimaan. Juhlat olivat kiva versio Halloweenista - mökkikauden päättäjäiset kurpitsaherkuilla höystettynä.

Kuvat TH

Pikkuneidin ukki teki suuren työn ja työsti kurpitsasta mahtavan kynttilälyhdyn, joka irvisteli upeasti yön pimeydessä. Kurpitsan sisälmykset päätyivät lounaskeitoksi ja kurpitsapiirakaksi. En ole koskaan aikaisemmin leiponut tai edes syönyt kurpitsapiirakasta. Tämän reseptin bongasin Neljän tähden illallinen –ohjelmasta ja suuren kurpitsan juhla oli oiva hetki testata reseptiä. Hyvää oli! Makumaailma oli mielestäni sellainen, että piirakka sopii hyvin talven ja joulun juhliin tai vaikka glögin seuraksi. Herkuttelimme piirakan rippeillä vielä kotiin päästyäkin ja totesimme, että tämä herkku oli oikeastaan parasta seuraavana päivänä seistyään vuorokauden jääkaapissa. Maut olivat tasaantuneet, eikä mikään mauste kivunnut yli muiden.

Maailman paras kurpitsapiirakka

Pohja
noin puoli pakettia Digestivekeksejä
75 – 100g voita
2rkl sokeria
kananmunanvalkuainen

Täyte

noin 5 dl tuoreesta kurpitsasta kaavittua kurpitsapyreetä
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa + 1 munankeltuainen
1 rl sitruunankuorta
1/2 tl suolaa
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl muskottipähkinää
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä

1/2 tl kardemummaa
vajaa 1,5 dl sokeria
noin 3/4 dl fariini sokeria

Murskaa keksit, lisää sokeri ja voisula (niin, että taikinasta tulee helposti muovattava, mutta ei liian pehmeää). Painele taikina voideltuun vuokaan tai lasiseen piirakkavuokaan ilman voitelua. Voitele taikina munanvalkuaisilla. Paista 190 asteessa noin 20 min, kunnes kauniin kultainen väri. Jäähdytä.

Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen. Sekoita sokerit, mausteet, suola sekä sitruunankuori isossa astiassa. Lisää sekaan munat, sekoita. Lisää kurpitsa ja kerma. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle, paista 220 asteessa 20 minuuttia. Pudota uunin lämpötila 175 asteeseen ja paista noin 40-50 minuuttia. Jäähdytä 2 tunnin ajan ennen tarjoilua tai seuraavaan päivään. Tarjoile jäätelön, kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Juhlitaanko teillä Halloweenia, kurpitsan juhlaa tai muita syksyisiä juhlia ennen pikkujoulukauden alkua?