Pöllöttelyä

Pikkupirpana on viihtynyt syksyn perhepäivähoitajalla, mutta nyt on aika jäädä kotiin viihdyttämään äitiä ja pikkuveljeä. Täällä alkaakin sitten ensi viikosta todellinen lapsiarki kahden lapsen kanssa. Saa nähdä miten tämä äiti pärjää.

Halusin viimeisen hoitopäivän kunniaksi muistaa perhepäivähoitajaa pienellä lahjalla ja kortilla. Lahjaa miettiessä tajusin kuinka vähän sitä tietääkään ihmisestä, jonka hoiviin vie lapsensa joka aamu. En tiennyt kuuluuko hän teen vai kahvin juojiin, rakastaako suklaata vai onko herkuista kieltäytyjä, miellyttävätkö kukkivat kukat silmää vai …näin ollen lahjan osalta päädyin vähän tylsään ja varmaan, jokseenkin jouluiseen, valintaan. Kortti oli kuitenkin tärkein ja ajatuksella toteutettu yhteistyönä pikkupirpanan kanssa.

Bongasin joskus aiemmin jostain kortti-idean, jossa lapsen kädenjäljet kuvastivat pöllön siipiä ja muu pöllö oli askarreltu kankaasta. Siitä ajatus lähti. Korttipahville maalattiin pirpanan kädenjäljet sormiväreillä ja lisäksi pikkupirpana pääsi toteuttamaan itseään maalauksen parissa. Siitäkös sitä iloa riitti. Leikkelin pöllön vartalon, jalat ja nokan maalauksen sopivista kohdista ja lisäksi valkoisesta paperista silmät. Sitten vaan liimailemaan. ”Kiitos” tekstiin pääsin kokeilemaan kauppareissulla Tiimarista mukaan tarttuneita kirjainleimasimia. Kortin turkoosi taustapahvi on Nepalista meille eksyneestä paperikassista leikattu. Noin hienot paperit on vain ihan pakko uusiokäyttää! Kortti on yksipuolinen sillä tiedän perhepäivähoitajan keräilevän lasten piirustuksia ja kortteja lasten leikkihuoneen seinälle. Ehkä tämäkin kiitoskortti päätyy sinne.

Tänään taitaa olla vuorossa pipareiden leivontaa näin joulukuun alun kunniaksi. Ja lisäksi voisi kaappien kätköistä kaivaa esille vähän lisävaloa pimeään kauteen.

Hyvää joulukuun alkua!

-Sini-