Pitkään pähkäilin, että olisinko niin hullu, että änkeän
Hulluille päiville rattaiden kanssa …ja olinhan minä. En muista koska olisin
viimeksi käynyt. Siitä täyttyy olla aikaa. Inhoan ryysistä ja toisaalta tykkään
ostaa vaatteita, jotka ovat kaupassa siisteissä pinoissa tai nätisti
henkarissa. Lähdin oikeastaan metsästämään kuvastosta bongaamaani neulemekkoa
itselleni muutaman kuukauden päässä siintävä töihin paluu mielessä. No,
ilmeisesti aika moni muukin oli tuon mekon bongannut sillä ne olivat loppuneet
heti alkuun.
Kas kummaa, mukaan tarttui enemmän pikkuisia vaatteita kuin
mitään itselle …niin söpöä pinkkiä, punaista, pilkkua ja raitaa.
Rattaat on kyllä varustettu tällaisiin retkiin hyvin …niistä
löytyy soittokello…
Illalla anoppi raahasi mukaansa pumppiin. Viime kerrasta
taitaa olla noin vuosi ja silloin oli jumppapallo vyötärön tilalla.
Ilmeisesti tuon oman kahvakuulan (joka tänään vaa’alle istahtaessaan sai
lukeman 8,5kg) heiluttelu täällä kotona on jotain auttanut, kun tangossa nousi
jotakuinkin samat painot, kun viimeksi. Ja nyt löytyy vyötärö :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti