Voihan räkä! Täällä ollaan oltu koko porukka isoimmasta
pienimpään sinnikkään flunssan kourissa …ei tunnu ohi menevän millään. Kaikki
ylimääräinen kiva on jäänyt tekemättä, kun kaiken pakollisenkin jaksamiseksi on
joutunut pinnistelemään.
Tänään uhmasin räkätautia ja saatoin valmiiksi toisen
pirpanalle neulomani pipon. Talven kaupunki- ja kyläreissuja varten
siistimmäksi takiksi valikoitua liila untuvatakki ja tietysti piti saada
takkiin sopiva pipo. Kaapista löytyi vajaa kerä sopivan väristä villalankaa eli
ei kun vaan puikot heilumaan …taas. Mies jo eräänä iltana kysyikin, että mikä
mummovaihe vaivaa, kun joka ilta pitää puikot heiluen käpertyä sohvan nurkkaan.
Pipon ompelin maailman helpoimmalla ohjeella eli pelkkää
oikeeta kahdella puikolla. Silmukoita loin siis sopivan määrän puolikkaaseen
päänympärykseen. Neuloin samanlaiset raidat suorakaiteen molempiin päihin ja
sitten vaan neulalla reunat yhteen.
Mutta jotain lisää pipo vielä kaipasi. Kovasti olen
ihastellut eri blogeissa hienoja virkkuutöitä. Itse en ole virkannut sitten
ala-asteen. Voiko se nyt niin vaikeaa olla? Voi! Pienen googlailun jälkeen olin
löytänyt useammankin ”helpon” kukan virkkausohjeen. Ketjusilmukka,
piilosilmukka, pylväs …lisää googlausta, kädestä pitäen ohjeita, ohjevideoita.
Lopulta sain aikaiseksi jotain, jota joku likinäköinen saattaisi kaukaa
katsoessa kutsua kukaksi. Sai kelvata tällä kertaa. Ohjetta en voi laittaa
kahdesta syystä: en oikeasti tiedä miten pääsin tuohon lopputulokseen ja, jos
tietäisin, en kehtaisi kertoa (sen verran tuli rikottua virkkaamisen ”perussääntöjä”).
Haaveena oli myös virkata nätti reunapitsi pipoon, mutta sen verran huonosti
tulin toimeen tuon koukkupään kanssa, että jätin väliin.
Virkkaamisen opettelu taitaa päätyä to do-listalle. Ehkä
ensi talveksi pikkupirpana saa pipon, jossa on hieno virkattu reunapitsi.
Tällä kertaa en edes jaksanut yrittää ottaa kuvia piposta
liikkuvan mallin päässä …
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti