28. syyskuuta 2012

Kulttuuririentoja ja vesisadetta



Eilen oli kauan odotettu ja suunniteltu kulttuuripäivä pikkuneidin ja anopin kanssa. 

Vietettiin jokunen tunti Ateneumissa tutustumassa Helene Schjerfbeckin (ei, en ikinä ehkä opi lausumaan tuota sukunimeä oikein) näyttelyyn. Oli kyllä kerrassaan mahtava näyttely ja vaikuttavia töitä. Hauskaa miten ”maallikkokin” pystyy näkemään, minkä vaiheen töistä on kyse. Vähän jännitti, miten taidetta ihastelemaan tulleet suhtautuvat pikkuruiseen kanssakatselijaan …mutta ihastustahan tuo vain herätti. Eräs yli 90-vuotias rouva totesi, että hyvä aloittaa nuorena ja lopettaa vanhana :)

Kuva Ateneumin sivuilta

Kovasti olisin toivonut löytäväni jonkun suosikkitöistäni julisteena tai taidekorttina koristamaan kodin seiniä, mutta valikoimasta ei löytynyt mieluista. Tai kyllähän ne tunnetutkin työt olivat mieluisia, mutta ei juuri sitä mitä etsin. Tai kaikista hienointa olisi saada joku ihan oikea taideteos seinälle …mutta sen haaveen toteutumista täytyy kaiketi odottaa vielä jokunen tovi.

Lounaan ja humpsuttelun jälkeen marssittiin vesisateessa Kamppiin. Uffin tapahtuman lavalle oli nousemassa bändi, jossa mieheni soittaa. Pikkuneiti pääsi elämänsä ensimmäiselle rokkikeikalle! Näytti varsin uskottavalta pinkeissä kuulosuojaimissaan, mutta tuskin ihan ymmärsi, minkä takia siellä vesisateessa piti seistä. 


Pitkän päivän jälkeen ei kenenkään tarvinnut kauaa odotella unen tuloa…

24. syyskuuta 2012

Perfektionistin kakkuilut



Olen auttamaton perfektionisti. Enää en sentään ihan yhtä paha kuin lapsena – uskokaa tai älkää – mutta erittäin perfektionisti kuitenkin. Joissakin asioissa olen oppinut ottamaan rennosti: nykyään meille saa jopa tulla kylään, vaikka ei olisi juuri siivottu (vaikka kyllä se aina vähän kirpaisee, että joku näkee meillä sekasotkua).

Kakkujen leipominen ei kuitenkaan kuulu niihin asioihin, joiden kanssa osaisin ottaa rennosti. Ei todellakaan. Leipoessa minusta kuoriutuu esiin se äärimmäinen perfektionisti, joka ei hyväksy muuta kuin täydellisyyttä. Olen leiponut kakkuja yli viisitoista vuotta ja lapseni nimiäiskakku oli ensimmäinen, jonka kuvaa kehtasin esitellä julkisesti :)

Edellisessä postauksessa esittelin kakkua, jota syötiin pikkuveljeni syntymäpäivän kunniaksi. Tuon simppelin kakun leivoin, koska juhliin tarkoitettu kakku epäonnistui …tai siis siitä ei tullut täydellistä. Käytin lauantaina useamman tunnin leipoakseni veljelleni täydellisen syntymäpäiväkakun. Juuri sellaisen, kun hän oli toivonut. Jostain syystä suklaakuorrute ei tahtonut jähmettyä vaan valui valtoimenaan pitkin reunoja ja kakun päälle jäi suklaamöykkyjä. Lisäksi huolimattoman vuoasta irrottamisen seurauksena kakun reunat olivat rosoiset. Eilen aamulla harmituksen vallassa päätin, että kakkua ei voi tarjota ja jätin sen kotiin. Mieheni yritti puhua minulle järkeä, mutta en kai minä häntä uskonut. Täytyy myöntää, että tällä kertaa hän oli ehkä oikeassa.

Tänään aamulla mietin, mitä tekisin jääkaapissa seisovalle kakulle ja päätin maistaa sitä. Ja voi vitsit, kun se oli hyvää! Varmasti parhaimman makuinen suklaakakku, jonka olen koskaan leiponut …ja ei se oikeastaan ollut ihan niin rumakaan. Osa kakusta taitaa lähteä mukaan huomiselle kyläreissulle ja osa menee pakkaseen odottamaan pikkuveljen vierailua ja loput herkutellaan miehen kanssa illalla. Huomenna pitää varmaan juosta pitkä lenkki, vaikka sataisi kaatamalla :)


Suussa sulava suklaakakku


Pohja
Mehevä suklaakakkupohja Kinuskikissan reseptillä klik

Kostutukseen
noin 1dl omenamehua (jos kakku syödään samana päivänä, kannattaa kostuttaa enemmän)

Suklaatäyte
1,5 dl kuohukermaa
150 g Fazerin taloussuklaata tai muuta tummaa suklaata

Omenatäyte
Käytin itse tehtyä ei kovin makeaa omenasosetta, jonka resepti löytyy aikaisemmasta postauksesta klik, mutta muukin omenahillo käy.

Suklaakuorrute
1,8 dl kuohukermaa
200 g Fazerin taloussuklaata tai muuta tummaa suklaata

*Tee ensin kakkupohja. Valmista täytteet pohjan paistuessa. Kuumenna kerma ja kaada se paloitellun suklaan joukkoon. Sekoita, kunnes suklaapalat ovat kokonaan sulaneet. Nosta jääkaappiin jäätymään. Jäähtynyttä suklaamassaa voi kevyesti vatkata niin täytteeseen saa sopivaa kuohkeutta. Käsin vatkaus riittää.
*Irrota kakkupohja (varovasti) vuoasta ja leikkaa kolmeen osaan. Kakkualustalle kannattaa laittaa leivinpaperisuikaleita kakun reunan alle, jotta alusta ei sotkeennu suklaakuorrutusta tehdessä.
*Kostuta ensimmäinen kerros omenamehulla. Levitä puolet suklaatäytteestä pohjan päälle ja sen jälkeen ohut kerros omenasosetta. Lisää toinen kerros, kostuta, levitä loput suklaatäytteestä ja ohut kerros omenasosetta. Lisää viimeinen kakkupohjakerros ja kostuta kevyesti.
*Voit silottaa kakun pintaa levittämättä ohuen kerroksen omenasosetta kakun päälle ja sivuille. Nosta kakku jääkaappiin.
*Valmista kuorrute samoin kun suklaatäyte. Anna jähmettyä sen verran, että suklaa ei valu valtoimenaan kakkua kuorruttaessa. Tässä meni itsellä jokin pieleen ja suklaakuorrute ei meinannut jähmettyä millään ja oli sitten liian löysää, kun kaadoin sen kakun päälle.
*Koristele kakku. Itselläni oli tarkoituksena käyttää marsipaanista tehtyjä syksyisiä punakeltaisia vaahteranlehtiä.



Seuraava kakku olisi tarkoitus leipoa viikonlopun mökkireissulle. Lupaan, että kahvipöytään päätyy ensimmäinen leiponi kakku, vaikka joutuisin luopumaan täydellisyystavoitteista. 

23. syyskuuta 2012

Suklaakakku maistuu aina…


Minulla on maailman paras pikkuveli ja huomenna on tuon maailman parhaan pikkuveljen synttärit. Ei pikkuveli oikeasti kovin pieni ole. En muista aikaa, jolloin en olisi joutunut katsomaan häntä ylöspäin …tällainen hukkapätkä kun olen. Mutta vähän nuorempi kuitenkin …ei paljoa, mutta vähän. Sopivasti.

Koska työssäkäyville maanantai on hankala päivä suuremmanluokan näkemisille, pakkasimme itsemme tänään aikaisin aamulla autoon ja suuntasimme kohti Lahtea. Ensimmäinen etappi oli veljeni koti. Pääsimme ihastelemaan kylppäriremontin lopputulosta ja herkuttelemaan ihanalla aamupalalla. Paras aamupala aikoihin. Ja koska kyse on veljestäni, sisälsi aamupala myös aamupalan jälkiruuan :)

Veljeni luota siirryimme vanhempieni luokse …seuraavaan ruokapöytään. Herkullisen lounaan jälkeen paikalle noudettiin myös isovanhempani ja oli kahvikakkuilun aika. Synttärikakun.

Veljeni toiveena oli suklaakakku. Jouduin vähän poikkeamaan alkuperäisistä suunnitelmista ja lopputulos oli varsin yksinkertaistettu syksyinen suklaakakku. Yksinkertainen, mutta yllättävän herkullinen. Yhdistelin vähän reseptejä ja leivoin aika lailla mututuntumalla, mutta jotakuinkin näin se meni.

Syksyinen omena-suklaakakku


Pohja
noin 300g Vilhelmina keksejä
noin 75g voita

Omenahilloke
6 keksikokoista omenaa
1 kanelitanko
sopivasti sokeria
1rkl perunajauhoja
1 liivatelehti
vettä

Suklaamousse
1,5 dl kuohukermaa
200g tummaa suklaata (Fazerin taloussuklaata)
200g maustamatonta tuorejuustoa
0,5 dl sokeria
1tl vaniljasokeria
0,5 dl omenamehua
2 liivatelehteä

*Vuoraa irtopohjavuoan (pohjan halkaisija 26 tai 24cm) pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sulata suklaa, sekoita. Painele seos vuoan pohjalle ja nosta jääkaappiin.
*Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.
*Kuori ja pilko omenat. Laita kattilaan vettä niin, että pohja peittyy, lisää kanelitanko ja nosta liedelle. Lisää omenat ja sokeri kiehuvaan veteen. Sokeria laitoin vain ripauksen. Keittele hiljalleen kunnes omenat ovat pehmenneet. Lisää vettä, jos tuntuu liian kuivalta.
*Sekoita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä. Nosta omenasosekattila pois liedeltä, poista kanelitanko ja lisää perunajauho seos sekä liivatelehti. Levitä seos keksipohjan päälle. Ei kuitenkaan ihan reunoihin asti. Nosta taas jääkaappiin jäähtymään.
*Vatkaa kerma. Sulata suklaa mikrossa (vähän kerrallaan välillä sekoittaen). Sekoita suklaan joukkoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita varovasti kermavaahto ja suklaaseos keskenään. Lämmitä omenamehu ja liuota siihen liivatelehdet. Lisää seos ohuena nauhana moussen joukkoon kokoajan sekoittaen. Kaada mousse vuokaan niin, että omenat peittyvät. Anna hyytyä jääkaapissa. Pari tuntia riittää, mutta säilyy hyvin jokusen päivänkin.

Koristelin kakun syksyn lehdillä eli marsipaanista tehdyillä punakeltaisilla vaahteranlehdillä.


Kuvat: EH

Sinne se tämäkin viikko meni. Ja kohta on jo lokakuu ...jaiks, kun aika menee vauhdilla. 

Ihanaa syksyistä syyskuun viimeistä viikkoa kaikille!

18. syyskuuta 2012

Tuunatut tuikut


Tykkään lukea lehtiä ja blogeja, katsoa sisustus ja askartelu ohjelmia, tutkia ihmisten koteja …hakea ideoita ja inspiraatiota muiden tekemisistä. Yleensä sovellan muiden ideoita enemmän oman näköiseksi, yhdistelen asioita sieltä ja täältä tai jollain tapaa muokkaan enkä suoraan kopioi. Kahta ihanaa blogia, klik ja klik, lukiessani törmäsin ihastuttavaan ideaan, tuikkujen tuunaukseen. Idea oli kerta kaikkiaan yksinkertaisuudessaan niin nerokas, että se oli pakko kopioida ihan sellaisenaan.

Tuli vähän tilailtua teippejä (klik)…




…ja teippailtua tuikkuja. Kynttiläkätköstä löytyi jokunen tuoksuton perustuikku ja lisäksi PartyLiten tuoksutuikkuja. Yhdistin purkkiini hennon vaaleanpunaisia Apple blossom –tuikkuja ja niihin värin ja tuoksun puolesta yhteensopivia tummemman pinkkejä tuikkuja, joiden tuoksua en muista (alkuperäinen pakkaus oli kadoksissa). Nyt tuikut ovat näkyvillä ja helposti löydettävissä, eikä kaapin uumenissa piilossa.





Mielestäni tämä on oiva lahjaidea tai kiva pikku vieminen talviajan kyläreissuille. Tulen varmasti lahjomaan ystäviäni, sukulaisiani ja muita tuttuja tuikkupurkeilla …toivottavasti hekin ihastuvat ideaan.