31. joulukuuta 2013

Ohi on…



… joulu herkutteluineen.

Tuntuu, ettei joulutunnelmaan ehtinyt oikein edes virittäytyä, kun koko juhla oli jo ohitse. Ehkä oikean tunnelman löytymistä hankaloitti synkkä sää, joka muistutti enemmän loka- kuin joulukuuta. Säästä huolimatta otimme hyvän muutaman päivän irtioton arjesta vanhempieni luona. Kaikkien lahjojen keskellä täytyy todeta, että tänä vuonna parhaimmat olivat aamusta pidennetyt yöunet äidin herätessä pikkupirpanan kanssa ja kävelylenkit isän kanssa ilman lapsia – Tampereen Pispalan portaita noustessa kävelylenkki muuttuu varsin tehokkaaksi. Uni, raitisilma ja liikunta tekevät ihmeitä. Erityistä iloa toi myös Pikkupirpanan riemu kaiken saamansa huomion keskellä.

Hyvää ruokaa ja herkkuja oli riittämiin, mutta ähkyltä onneksi selvittiin. Jokunen aika sitten näin Hesarissa Ruoka&Viini -lehden mainoksen, jossa näkyi osittain pavlovan resepti. Tämän puolikkaan reseptin innoittamana valmistin oman version joulupäivän jälkiruuaksi. Ei mikään perinteinen jouluherkku, joka siten sopii hyvin muihinkin talven juhliin.


Granaattiomena pavlova


Marenkipohja
4 valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl peruna- tai maissijauhetta

Päälle
50 g mantelilastuja
2 dl vispikermaa
50 – 100 g valkosuklaata
2-3 rkl mantelilikööriä
1 granaattiomena

*Valmista marenkipohja. Ohjeet löydät täältä.
*Paahda mantelilastut pannulla. Pilko valkosuklaa pieneksi (tai raasta, jos tuntuu mielekkäämmältä). Valkosuklaan määrän voi valita sen mukaan kuinka makeasta tykkää. Vaahdota kerma. Sekoita kermavaahdon sekaan 2/3 jäähtyneistä paahdetuista mantelilastuista, valkosuklaa ja mantelilikööri.
*Levitä kermavaahtoseos marenkipohjan päälle. Lisää pinnalle granaattiomenan siemenet ja loput mantelilastuista.

Opin kantapään kautta, että granaattiomanan roiskeet jättävät ikävät jäljet vaaleisiin välitilan laattojen saumoihin. Kannattaa siis olla varovainen tuon niin ihanan, mutta sotkuisen hedelmän kanssa.




Vielä on tälle vuodelle vuoden viimeiset herkuttelut edessä. Hetki aikaa pähkäillä mitä sitä vieraille tarjoisikaan.

Iloista vuodenvaihdetta!

-Sini-

24. joulukuuta 2013

Joulupuu on rakennettu



Kaikesta suunnittelusta ja hyvistä aikeista huolimatta jäivät joulujärjestelyt kaikilta osin tänäkin vuonna viime tinkaan. Kotiin ei paljoa joulukoristeita laitettu. Enemmän sellaisia talvisia juttuja – kynttilöitä ja kukkia. Sunnuntaina teimme kuitenkin koko perheen voimin ”metsäretken” läheiseen metsikköön ja etsimme sopivan kokoisen ja mallisen oksan meille joulupuuksi. Vähän valkoista huonekalumaalia ja se oli siinä. Oksilla roikkuvat lasten pikkujoululahjoina saamat hauskat BabyArt joulupallot, joihin on maalattu kädenjäljet. Tai no Pikkujätin osalta päädyin jalanjälkiin, kun tiukasti käsiään nyrkissä pitävä herra ei ollut kovin yhteistyöhaluinen maalauspuuhissa.




Nyt olemme kaiken kiireen jälkeen päässeet nauttimaan joulusta, jouluruuista ja ennen kaikkea joulun rauhasta. Parhautta.


Rauhallista joulua!

-Sini-

15. joulukuuta 2013

Viimehetken joulukortit



Olin ajatellut, että perjantai 13. päivän kunniaksi voin kirjoittaa kuinka sain viime hetkellä joulukortit postiin. No enpä saanut. Nuo pikkuiset, kun ovat keksineet nukkua silloin kun huvittaa. Ja se on tietysti eriaikaan, kun äiti haluaisi, eikä ainakaan samaan aikaan, kun toinen. Pieniä haasteita joulukorttirintamalla siis.

Joskus aikana ennen lapsia vannoin, etten tule olemaan niitä äitejä, jotka joka joulu jaksavat lähetellä koko suvulle kuvia omista lapsistaan. Olenpa kuitenkin. Ehkä se nyt sallitaan, kun kuvattavana oli uusi tulokas. Ensi jouluna on ehkä pakko keksiä jotain muuta. 




Tonttukuvailut ovat hauskoja. Joskin haasteellisia. Pakkohan sitä oli päästä kokeilemaan miten saadaan kaksi tonttua yhteen ja samaan kuvaan. Vähän yritystä ja onnea ja nopea sormi kameran laukaisimella oli oikea resepti.



Nyt ovat kortit valmiina ja kuoret kirjoitettuna. Onneksi meillä mattimyöhäisillä on vielä mahdollisuus lähetellä näitä 1 tai 2 luokan postissa.


-Sini-

10. joulukuuta 2013

Nimen juhlaa



Sunnuntaina juhlittiin Pikkujättiä nimiäisten merkeissä. Oikean nimen valinta on jotenkin erityisen jännittävää. Miten voi olla varma, että valinta on juuri se oikea? Ensimmäisellä kerralla onnistuimme …toivottavasti tälläkin kertaa.

Isompien juhlien järjestäminen on aina hauskaa – joskin haastavaa – hommaa. Tällä kertaa päädyimme juhlimaan muualla kuin kotona. Vuokrasimme erään vpk:n juhlasalin ja jälkikäteen voin vain kiitellä itseäni tästä valinnasta. Tekemistä riitti ja erillinen tila helpotti hommaa. Itse juhlissa oli näin myös tarpeeksi tilaa, eikä vieraiden tarvinnut seistä kuin sardiinit purkissa. Ei sillä, että aikaisemmissa juhlissa kukaan olisi valittanut tilan ahtautta, mutta itseä asia on kuitenkin vaivannut. Ja säästyipä sitä myös kodin siivousurakalta. Kaiken leivonnan ja muiden valmistelujen ohessa kun kodin viimeisen päälle puunaaminen tuntuu lähes mahdottomalta hommalta. Ja lopultahan kukaan vieraista ei edes huomaisi, jos siivoamisessa vähän oikoisi.


Juhlien teemaväriksi valikoitui turkoosi ja sopivia koristeita löytyi Decora House:n verkkokaupasta. Päädyin yhteen pitkään pöytään, jonka valkeaa pöytäliinaa halkoi turkoosi kuitukaitaliina. Valoa hämärtyvään päivään toivat tuikut ja lisäkoristuksena olivat hääkaupan puolelta bongaamani turkoosit suklaakarkit. Naposteltavia koristeita.

Viime hetkille asti jännitin riittääkö tarjoilut ja maistuiko leipomukset. Riitti ja maistui …näin ainakin kehuttiin. Reseptejä ja ideoita keräsin sieltä sun täältä ja muokkasin tarvittaessa omaan tarkoitukseen sopivaksi. Kuvissa vähän esimakua. Reseptit sitten erikseen.





Nyt kun nämä juhlat on kunnialla hoidettu, voin vihdoin ja viimein aloittaa joulu fiilistelyn ja puuhastelun. 

En voi uskoa, että jouluun on enää KAKSI viikkoa!


-Sini-

1. joulukuuta 2013

Pöllöttelyä



Pikkupirpana on viihtynyt syksyn perhepäivähoitajalla, mutta nyt on aika jäädä kotiin viihdyttämään äitiä ja pikkuveljeä. Täällä alkaakin sitten ensi viikosta todellinen lapsiarki kahden lapsen kanssa. Saa nähdä miten tämä äiti pärjää.

Halusin viimeisen hoitopäivän kunniaksi muistaa perhepäivähoitajaa pienellä lahjalla ja kortilla. Lahjaa miettiessä tajusin kuinka vähän sitä tietääkään ihmisestä, jonka hoiviin vie lapsensa joka aamu. En tiennyt kuuluuko hän teen vai kahvin juojiin, rakastaako suklaata vai onko herkuista kieltäytyjä, miellyttävätkö kukkivat kukat silmää vai …näin ollen lahjan osalta päädyin vähän tylsään ja varmaan, jokseenkin jouluiseen, valintaan. Kortti oli kuitenkin tärkein ja ajatuksella toteutettu yhteistyönä pikkupirpanan kanssa.

Bongasin joskus aiemmin jostain kortti-idean, jossa lapsen kädenjäljet kuvastivat pöllön siipiä ja muu pöllö oli askarreltu kankaasta. Siitä ajatus lähti. Korttipahville maalattiin pirpanan kädenjäljet sormiväreillä ja lisäksi pikkupirpana pääsi toteuttamaan itseään maalauksen parissa. Siitäkös sitä iloa riitti. Leikkelin pöllön vartalon, jalat ja nokan maalauksen sopivista kohdista ja lisäksi valkoisesta paperista silmät. Sitten vaan liimailemaan. ”Kiitos” tekstiin pääsin kokeilemaan kauppareissulla Tiimarista mukaan tarttuneita kirjainleimasimia. Kortin turkoosi taustapahvi on Nepalista meille eksyneestä paperikassista leikattu. Noin hienot paperit on vain ihan pakko uusiokäyttää! Kortti on yksipuolinen sillä tiedän perhepäivähoitajan keräilevän lasten piirustuksia ja kortteja lasten leikkihuoneen seinälle. Ehkä tämäkin kiitoskortti päätyy sinne.





Tänään taitaa olla vuorossa pipareiden leivontaa näin joulukuun alun kunniaksi. Ja lisäksi voisi kaappien kätköistä kaivaa esille vähän lisävaloa pimeään kauteen.




Hyvää joulukuun alkua!

-Sini-