30. heinäkuuta 2012

Mökkeilykiireitä


Olen mökki-ihminen. On kivaa, kun on joku paikka mihin mennä viettämään viikonloppua tai kesällä vähän pidempikin aika …sellainen paikka, missä kaikki on tuttua kuin kotona, mutta minne kotona odottavat rästityöt ei seuraa. Monet hyvät lapsuuden muistoni sijoittuvat isovanhempieni entiselle mökille saaristoon – veneretkiä, kalastusta (katiskalla ja verkoilla …onkiessa pitää kuulemma olla hiljaa, joten siitä en ole koskaan oikein innostunut), leikkimökkeilyä, leikkimökin siivousta, leikkimökin puunausta, leikkimökki, leipomista, riippukeinussa kirjan lukemista, uimista, saunomista. Mökki oli se paikka, joka aina oli ja pysyi, vaikka muuten muuttojen myötä kodit ja kaupungit vaihtuivat. Kunnes mökki myytiin …sen jälkeen ei ollut enää mitään, mikä olisi aina ollut. Ei ollut lapsuudenkotia, ei mummolaa, ei mökkiä.

Appivanhemmillani on mökki. Se on järven rannalla, ei meren … tätä pikku miinusta lukuun ottamatta varsin ihana paikka. Tänä kesänä mökillä on ollut kiireistä. Anoppini on jotakuinkin yhtä yllytyshullu kuin minäkin …siitä ei siis hyvä seuraa, kun me saamme päähämme jonkun loistoidean. Mökiltä puuttui leikkimökki. Ei ollut kovin vaikea puhua anoppia ympäri, kun pelkkien poikien äiti on saanut lapsenlapsina kolme pikku prinsessaa ja pitäähän tytöillä olla leikkimökki. Vielä kun keksimme, että mökki voisi olla niin iso, että se toimii tarvittaessa kesällä vierasmökkinä/yösijana, ei enää ollut paluuta vaan projekti piti saada käyntiin. Työnjako oli selvä: miehet rakentavat, minä maalaan ja sisustan ja anoppi pinkkishoppailee pikkutyttöjen (tai yhden tytön, joka ainoana on tarpeeksi vanha ymmärtämään vielä koko hommasta yhtään mitään) kanssa.

Mökki on nyt pystyssä lukuun ottamatta pikkupuutteita, kuten terassia, jossa uskaltaa kävellä, ja portaita. Maalaus on hoidettu ulkoa ja sisältä. Se olikin vähän isompi homma, kuin oletin, etenkin kun työ piti saada tehtyä kiireisellä aikataululla, ettei mökki jäisi säiden armoille ilman suojaavaa väripintaa. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen …ovi on tietysti pinkki!



Nyt ovat vuorossa kalusteet. Tein mahtavan kirpparilöydön: kolme pientä tuolia ja pyöreä pöytä, jotka kaipasivat vain ”ihan vähän” kunnostusta. Viikonlopun mökkireissulla sain jo aikaisemmin hiomani tuolit maalattua. Pöytä jäi odottamaan seuraavaa mökkivierailua. 
Samoin penkki, joka on tarkoitus rakentaa varastosta löytyvistä jämäpuista.





Mutta ei mökkeily saa olla pelkkää työleiriä, vaikka alkukesän mökkireissut vähän siltä tuntuivatkin. Tänä viikonloppuna ehdimme tehdä paljon muutakin: nukuin päikkärit nurmikolla, saunottiin, luovuin vihdoin ja viimein talviturkista pikku pulahduksella järveen, syötiin herkkuruokia, leivoin pikkuapurin (lainasin, kun oma on vielä liian pieni) kanssa suklaamango cakepopseja, tehtiin taidetta katuliiduilla, leikittiin, oltiin ulkona, yritettiin opettaa pikkuselle, että nurmikko on ihan kiva juttu, nautittiin kesästä, hellemekko päällä.

Kaapin kätköissä (sen kaapin, johon en koskaan säilö mitään turhaa ja ylimääräistä) odottaa ihanan värisiä kankaita leikkimökin tekstiileihin. Ompelu on tulevien sadepäivien to do –listalla…

Raitakangas: kaapista löytynyt vanaha verho, Muut: Eurokangas


27. heinäkuuta 2012

Keinuilua


Naapurin rouvan koti on varsinainen aarreaitta …tai ainakin jostain kätköistä hän kantaa milloin mitäkin tarpeellista, vanhaa tai uutta, vauvantarviketta. Meille eksyneistä tavaroista yksi suurin hitti on ollut parisenkymmentä vuotta vanha vauvan lelukaari. Sillä pikkupirpana on jaksanut leikkiä ja siinä riittää ihmeteltävää, vaikka selällään köllöttelijä on kasvanut vauhdikkaaksi joka paikkaan yrittäväksi pikku tutkimusmatkailijaksi.

Viime viikolla rouvan varastoista löytyi kaksi keinua: yksi vähän isommille lapsille tarkoitettu muovinen peruskeinu ja toinen elämää nähnyt vauvakeinu. Innostuin heti vauvakeinusta sillä uskoin siitä riittää hurjapäälle iloa pitkäksi aikaa. Mietin kankaisen keinun pesua, mutta pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että keinun kangas oli tehnyt tehtävänsä ja keinuttanut jo tarpeeksi monta lasta, joten oli syytä vierailla kangaskaupassa etsimässä seuraajaa. Olen hieman täysin hullaantunut pilkkuihin ja palloihin. Ja vaikka vihreä ei ole lempivärejäni ihastuin silti vaaleahkon vihreään kankaaseen, jossa on valkoisia pilkkuja. Ajattelin vihreän sointuvan hyvin puutarhan väreihin …tai no puutarha on ehkä jokseenkin harhaan johtava nimitys tuosta rivitalon pihapläntistä, mutta kyllä sieltäkin jotain vihreää kasvaa. Tulevan keinujan nukkuessa tyytyväisenä päiväunia kaivoin ompelukoneen esiin ja kävin työn kimppuun.

Kangas: Alestalo, Lahti



 Voi sitä keinumisen riemua …mikä olisikaan parempi kiitos, kun kikatteleva mini-ihminen!


Kangasta jäi vähän. Itse olen kaikkea muuta kuin keräilijätyyppi ja kammoan epämääräisiä pussukoita ja nyssyköitä pyörimässä nurkissa (silti niitä löytyy ja kaikki kaapit pursuavat tavaraa). Niinpä kankaanpalaselle piti keksiä käyttöä ja siitä syntyi ”kankainenpussukkakori” vai miksi näitä tällaisia kutsutaan. Nyt vaan pitää keksiä pussukalle järkevä käyttötarkoitus, ettei logiikkani turhan tavaran säilömisestä – tai säilömättä jättämisestä – petä.


Kumpaan kategoriaan sinä kuulut …niihin, jotka säästävät kaiken siltä varalta, että joskus löytyy käyttöä vai niihin, jotka hävittävät kaiken vähänkin turhalta tuntuvan?

Unelmien eläminen


Olen pitkään suorittanut elämää ja unelmoinut kaikesta siitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Esikoiseni syntymä oli jokseenkin dramaattinen ja varsin pysähdyttävä kokemus – ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, kun sekä lapsi että äiti makasi tahoillaan teholla ja molempien hengissä selviäminen oli jossain vaiheessa epäselvää. Kaikkea tapahtunutta on tullut puitua moneen kertaan niin kun on myös tullut mietittyä elämän tarkoitusta, elämän arvoja, omaa itseä, perhettä ja ystäviä …ja lopputuloksena päätin, että on aika suorittamisen sijaan elää elämää ja toteuttaa unelmia.

Olen auttamaton perfektionisti, ihannoin järjestystä, Excel -kaavioita, projekteja ja to do -listoja. Olen myös väsäilijä ja puuhastelija, innostun helposti uusista asioista (etenkin enemmän tai vähemmän järjettömistä), mutta toisaalta nautin pikkutarkasta väkerryksestä ja yksityiskohtien viilaamisesta. Olen myös sisupussi ja erittäin temperamenttinen, joten kakkuvuoat, ompelukoneet ja maalisudit ovat kaikki vuorollaan meinanneet lentää seinään. Rakastan leipomista, sisustamista, ompelemista, vaatteita ylipäätänsä ja melkein mitä tahansa muuta puuhasteltavaa ja tietysti urheilua (siis itse tehtynä, penkkiurheilu ei ole mun juttu) …tai viisasta vaariani lainaten tykkään kovasti edellä mainituista, mutta rakastan ihanaa pientä pirpanaani ja miestäni.

Tässä blogissa esittelen elämääni ja unelmiani, puuhastelua ja touhuja. Aion uskaltaa postata kuvia myös niistä tekeleistä, jotka eivät ole täydellisiä, ja aion pitää huolen siitä, että teen niin paljon niitä minulle tärkeitä asioita, että päivitettävää riittää. Suorittaa en aio.

Tästä se alkaa!