17. helmikuuta 2015

Laskiaistiistain pullat



Laskiaista voisi viettää useamminkin kuin kerran vuodessa. Niin herkullisia ovat laskiaispullat.

Tänä vuonna lasten pullat oli tehty peruspullataikinasta laktoosittomina ja vähällä sokerilla. 2,5 desin taikinaan laitoin vain yhden ruokalusikallisen sokeria. Kardemummaa ja voita lisäsin vähän reilummalla kädellä makua tuomaan. Pullien täytteenä oli sipaisu sokeritonta omenasosetta, pilkottua banaania ja laktoositonta kermavaahtoa maustettuna pienellä hyppysellisellä vaniljasokeria. Banaani laskiaispullassa oli innovatiivisen pikkuleipurin oma ehdotus. Äitinsä tytär. 




Mies sai perinteisempiä hillopullia ja itse herkuttelin pullalla, jonka täytteenä oli uutta tuttavuutta eli lakritsimarsipaania. Toimi.



Hillolla vai marsipaanilla?

-Sini-

16. helmikuuta 2015

Poropiiraset



Joskus lopputulos on iloinen yllätys, vaikka ajatus elää matkan varrella ja tuleekin tehtyä jotain vähän erilaista kuin kauppareissulla ajatteli. Vähän taitaa olla leipuri kiireinen, kun ei ehdi ajatella loppuun asti ja suosii lisäksi niitä helppoja ja nopeita vaihtoehtoja.

Poropiiraset

12 kpl

Pohja
2 dl ruisjauhoja
3 dl täysjyvä spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
0, 5l oliiviöljyä
2 dl vettä

*Sekoita kuivat aineet. Lisää oliiviöljy ja vesi. Jaa taikina 12 osaan ja kauli ohuehkoja ovaalin muotoisia pohjia.

Täyte
valkosipulituorejuustoa
1 punasipuli
150 g poron kylmäsavurouhetta (pakaste)
pikkutomaatteja

tuoretta timjamia

*Kuori ja pilko punasipuli. Kuullota pannulla tilkassa öljyä. Lisää lopuksi pororouhe, jotta se sulaa.
*Levitä jokaiselle pohjalle sopivasti valkosipulituorejuustoa ja sen päälle sipuli-poro-sekoitusta.
*Rypistä reunat karjalanpiirakkamaisesti. Laita päälle pari viipaletta tomaattia.
*Paista 250 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Koristele tuoreella timjamilla.






Nyt on vähäsokerinen pullataikina nousemassa. Jospa laskiaistiistain kunniaksi herkuteltaisiin laskiaispullilla.

-Sini-

4. helmikuuta 2015

Koukussa yrittämiseen





Virkkuukoukku ja minä, emme ole oikeastaan koskaan olleet parhaita kavereita – tai kavereita ollenkaan. Muistan joskus ala-asteella takunneeni pylväiden ja muiden kanssa. Sen sijaan en muista yhtään virkkuutyötä, jonka olisin tehnyt tai ainakaan saanut valmiiksi. Ehkä sellaisia ei ole. Muiden virkkuutöitä ihastellessa olen monesti miettinyt, että tuo taito pitäisi kyllä opetella. Aikaa ei kuitenkaan muka ole ollut ja niinpä olen tyytynyt puhisemana ja pihisemään omaa osaamattomuuttani.

Porvoossa kässäbloggariporukassa vietetty päivä herätti jokseenkin kadoksissa olleen innon käsitöiden tekemiseen ja uuden oppimiseen tälläkin saralla. Ja kun vielä Teetee Shopissa ihastuin virkattuun hameeseen, oli päätös tehty. Ei auta kuin harjoitella tuo koukuttava taito.

Töiden aloitus on tuonut mukanaan työmatkoja, hotellissa vietettyjä öitä ja yksinäisiä iltoja vapaa-aikaa iltoihin. Eräänä tällaisena iltana googlailin kuvallisia kädestäpitäen-ohjeita ja yritin itse. Pienen väkerryksen jälkeen rupesi syntymään kovasti isoäidinneliötä muistuttavaa jälkeä. Voinko nyt sanoa osaavani virkata? Ainakin voin sanoa olevani koukussa.

-Sini-