Pizzaperjantai

Perjantaisin kuuluu syödä pizzaa. Eikö? Tätä pizzaa voisi kyllä syödäkin joka ikinen perjantai. Ainakin joka ikinen kesäperjantai. 

Mielestäni parasta pizzaa on itse tehty. Jo jonkin aikaa olen kokeillut hiivattomia pizzataikinareseptejä ja nyt vihdoin löysin, sovelsin, testailin ja onnistuin. Hiivaton leivinjauheella kohotettu pizzapohja spelttijauhoista.

Tällä kertaa täyte oli kesäinen. Leipä salaatilla totesi mies …maistamisen jälkeen perui vähän puheitaan. Maistui!

Kesäinen spelttipizza

2 uunipellillistä

Pohja

5 – 6 dl puolikarkeita spelttijauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

0,5 dl oliiviöljy

2 dl vettä

*Sekoita kuivat aineet. Lisää oliiviöljy ja vesi. Taikina jää löysähköksi. Painele/kauli ohueksi uunipellille leivinpaperin päälle.. Hiivaton taikina kannattaa kaulia ohuemmaksi, kun hiivalla kohotettu.

Täyte

200 g creme fraichea

100 g pestoa

2 punasipulia

baby pinaattia

pikkutomaatteja

pehmeää vuohenjuustoa

tummaa balsamietikkakastiketta

*Sekoita creme fraiche ja pesto. Levitä pohjan päälle. Pilko punasipulit ja lisää pizzaan.

*Paista 250 asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.

*Lisää päälle pinaattia, halkaistuja pikkutomaatteja, murennettua vuohenjuustoa ja balsamietikkakastiketta.

Näistä pizzoista voisi tehdä myös pieniä versioita, jotka toimisivat varmasti alkuruokana tai osana noutopöytää.

Aurinkoista viikonloppua!

-Sini-

Tsuipa duipa…

…osaat sä uida. Napa kiven päällä. Huiii.

Kesä on pienten vesipetojen kulta-aikaa. Meillä ainakin joka aamuinen toive on mennä uimaan. Onneksi noin pienille riittää pienempikin vesimäärä vallan mainiosti, joten jos pidemmälle ei jaksa lähteä voi aina kutsua itsenä naapurin takapihalle puhallettavaan altaaseen polskuttelemaan.

Yksi innokkaimpia uimareita on siskontyttö, joka talvellakin lähti – tai olisi lähtenyt, jos siihen ei olisi joku tylsä aikuinen puuttunut – uimapuvussa tai uimapuku kaulassa roikkuen milloin minnekin ruokakauppa mukaan lukien. Tytön synttäreiden lähestyessä sainkin uintikakunleipomistehtävän. Sisko oli bongaillut pari ideaa pinterestistä, eikä siinä sitten auttanut kun ryhtyä hommiin. Pikkusiskon tehtäviinhän kuuluu se mitä isosisko sanoo näin aikuisella iälläkin?

Kakku on tehty aikalailla samalla reseptillä kuin oma synttärikakkuni (klik), mutta tuplana. Ja nimenomaan tuplana niin, että leivoin kaksi samankokoista kakkupohjaa ja kokosin ne päällekkäin. Reunan kuva, kun vaati kakulta korkeutta ja oli juhlissa syöjiäkin useampi. Jotta korkea kakku olisi vähän jämäkämpi ja siten kestävämpi lisäsin kakun väleihin salmiakkitäytteen alle ohuen kerroksen suklaatäytettä. Kuorrutus on marsipaania ja sen alla on vaalea tuorejuustosta, voista ja tomusokerista tehty kreemi. Vaalea kreemi esti tumman kakun kuultamisen vaaleamman marsipaanikuorrutuksen alta. Koristeet on tehty marsipaanista ja sokerimassasta.

 

Suklaa täyte

200 g tummaa suklaata

2 dl kuohukermaa

*Kuumenna kerma ja kaada se paloitellun suklaan joukkoon. Sekoita, kunnes suklaapalat ovat kokonaan sulaneet. Nosta jääkaappiin jäätymään. Jäähtynyttä suklaamassaa voi kevyesti vatkata niin täytteeseen saa sopivaa kuohkeutta. Käsin vatkaus riittää. 

Nyt jäätelökone pyörimään, että päästään päikkäreiden jälkeen taas häiritsemään naapureiden rauhaa. Pool partyissä herkutellaan tänään frozen yogurtilla.

-Sini-

Raparperiaika

Kunpa aina olisi raparperiaika …tai no eihän se niin suurta herkkua olisi, jos varsia puskisi maasta tasaisesti läpi vuoden.

Viime syksynä kerroin äitini piirakkareseptistä (klik), joka tähän asti on itselle ollut se piirakkapohja, jolla oikeasti kuuluu leipoa kaikki mustikka-, omena- ja raparperipiirakat. Välillä olen maistanut ruohoa – tai piirakkaa – aidan toisella puolen, mutta aina palannut tuohon samaan helppoon perusreseptiin. Tänä kesänä pistin piirakanleiposmisrintamalla aivan ranttaliksi ja uskaltauduin kehittelemään uudistettuja versioita tästä vanhasta reseptistä.

Ensin kokeilin varovaista sovellusta ja vaihdoin pohjan valkoisen sokerin tummempaan kookossokeriin. Toimi. Tuo tummemman sokerin maku sopi erityisen hyvin raparperin kaveriksi. Uskon, että toimisi myös omenapiirakassa. Mustikan suhteen epäröin.

Toisella kerralla piti kiireessä keksiä mukaan otettavaa mökkireissulle. Eli helppo ja nopea jääkaapintyhjennyspiirakka. Jääkaapissa sattui olemaan vajaa rasiallinen maustamatonta tuorejuustoa ja lime curd –tahnaa (uusi ehdoton lemppari, jota tulen varmasti käyttämään vielä monissa leivonnaisissa). Ja tällainen siitä sitten tuli.

Raparperi-lime-piirakka 

Pohja 
125 g margariinia
1,5 dl sokeria
1 muna
1,5 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta 

Täyte 
100 g maustamatonta tuorejuustoa
noin 0,5 dl lime curdia
1 muna 

Päälle 
raparperia
sokeria

*Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi (tässä voi vähän oikaista ja pehmentää margariinia ensin mikrossa niin, että vatkaaminen onnistuu ilman sähkövatkainta). Lisää joukkoon muna ja maito. Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja lisää ne sitten taikinaan. Kaada taikina piirakkavuokaan.

*Vatkaa munasta rakenne rikki, lisää tuorejuusto ja lime curdi. Sekoita tasaiseksi. Levitä pohjan päälle niin, että reunat eivät kuitenkaan peity.

*Kuori ja pilko raparperit ja lisää täytteen päälle. Ripottele päälle sokeria oman maun mukaan.

*Paista 175 asteisessa uunissa 30-35min.

Piirakka katosi parempiin suihin sitä tahtia, etten kuvia meinannut ehtiä räpsäsemään.

-Sini-

Loma

Blogi onkin vähän vahingossa viettänyt kesän hiljakseen lomaillen. Meillä muilla on ohjelmaa ja tekemistä riittänyt. On ollut juhlia, iloisia ja hyvin surullisia, ollaan mökkeilty, uitu, pyöräilty, veneilty, puistoiltu, kyläilty …vähän on myös ollut jännitystä ja jopa pientä stressiä ilmassa mahdollisia suurempia muutoksia odotellessa ja järjestellessä. Tuntuu kuin kesä olisi hujahtanut siivillä, vaikka toisaalta alkukesän räntäsade tuntuu helteestä nauttiessa – kuka nauttii, kuka ei – varsin kaukaiselta.

Ensi viikolla palataan arkeen miehen loman loppumisen myötä, mutta kesä näyttää onneksi vielä jatkuvan.

-Sini-

Siivet selässä

…ja vähäsokerista pullaa

Pienet kerholaiset ottivat varaslähdön kesän viettoon ja kevätjuhlia vietettiin jo viikko sitten. Pikkupirpanalla riitti intoa ja jännitystä, äidillä ylpeyttä ja vähän haikeutta. Niin nuo lapset vaan kasvavat hirmuista vauhtia. Onneksi ei vielä sentään ole aika lentää pesästä, vaikka pirpanan ryhmä sonnustautuikin perhosen siipiin.

Juhlissa oli pulla- ja mehutarjoilu. Varmistukseksi siitä, ettei pirpana jää ilman herkkuja, vietiin mukana omat ruokavalioon sopivat eväät. Ei haitannut yhtään, vaikka edellispäivänä ”joutui” leipomaan. Saatiinpa vielä naapurista kaveri leivontatalkoisiin.

Pullaa leipoessa kaivan edelleen aina vanhan yläasteen kotitalouskirjan esiin. Sieltä kun löytyy hyvä perus pullaresepti. Tällä kertaa tein taikinan laktoosittomana ja sokeria laitoin vain noin ruokalusikallisen. Voin määrässä en säästellyt. Pirpanan kavereineen pyöritellessä erilaisia mato- ja möykkypullia kieputin itse kierrepullia, joiden täytteeksi levitin margariinia ja omenasosetta tuomaan vähän lisämakua sokerin puutteessa. 

Onnittelut kaikille viikonloppuna valmistumista juhlineille!

-Sini-