Vaivattomat vaivaamattomat sämpylät

Vastapaistetut sämpylät voittavat jopa puuron viikonlopun aamupalana. Eikö?

Yleensä olen todella huono seuraamaan sämpyläreseptejä ja monesti omat sämpylät tulevatkin ”vähän mitä sattuu mieleen tulemaan ja lopputulos on juuri sen mukainen”-reseptillä. En tässäkään suurta poikkeusta tehnyt, mutta ihastuin reseptissä siihen, että taikinaa ei tarvitse vaivata ja sitä voi nostatuksen jälkeen säilyttää jääkaapissa odottamassa paistoa. Viikonloppuaamuna saa siis tuoreet sämpylät paistoajassa. Mahtavaa!

Reseptin olen jostain blogista bongannut ja muokannut omaan makuun. Syön varsin vähän aivan vaaleaa leipää ja siten näissäkin sämpylöissä vaihdoin suuren osan perus vehnäjauhosta muuksi.

Vaivaamattomat sämpylät

7,5 dl lämmintä vettä

1 pss kuivahiivaa

0,5 rkl suolaa

3 dl vehnäjauhoja

noin 10 dl muita jauhoja sopivassa suhteessa, esim. sämpyläjauhoja, grahamjauhoja, ruisjauhoja, leseitä (enintään 1dl tai vaikuttaa liikaa taikinan koostumukseen)

*Sekoita kaikki aineet keskenään. Älä vaivaa. Taikina saa jäädä varsin löysäksi.

*Anna nousta huoneen lämmössä pari tuntia.

*Nostele kahdella lusikalla taikinanokareita pellille. Huiskuta päälle jauhoja ja tee jokaisen sämpylän pintaan saksilla risti.

*Paista 230 asteisessa uunissa 25 – 35 min sämpylöiden koosta riippuen. Anna jäähtyä pellillä ilman liinaa.

Jos et halua paistaa kaikkia sämpylöitä heti, peitä nostatuksen jälkeen taikina muovikelmulla ja nosta jääkaappiin odottamaan paistoa. Taikinan pitäisi säilyä jääkaapissa noin viikon. Itse en ole säilyvyyttä testannut paria päivää pidempään.

Tuoreet sämpylät kannattaa syödä ennen kuin joku muu ehtii!

-Sini-

Kaapintyhjennysherkkuja

Vähän elonmerkkejä tähänkin blogiin.

Keittiö kiiltää uutuuttaan, vaikka viimeisiä pieniä juttuja edelleen puuttuukin. Keittiöremontista siis lisää myöhemmin. Ruokakaappeja tyhjentäessä ja uusia kaappeja täyttäessä tajusin kuinka paljon kaikkea niiden kätköistä löytyykään. Kaikenlaista sitä tuleekin kannettua kaupasta kotiin milloin mitäkin reseptiä varten ja lopulta kuivaruokakaappi pursuilee jos jonkinlaista avattua pussia ja laatikkoa. Tämän toteamuksen innoittamana aloitin kaappientyhjennysprojektin. Mikäs sen parempi tekosyy leipomiselle, kuin ystävän vierailu kahviaikaan. 

Karpalo-manteli-valkosuklaapikkuleivät

125 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl vehnäjauhoja
vajaa 1 dl kuivattuja karpaloita
vajaa 1 dl manteleita
noin 100 g valkosuklaata

*Vatkaa margariini ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää muna ja jatka vatkaamista.
*Sekoita kuivat aineet keskenään. Pilko karpalot, mantelit ja valkosuklaa sopivan kokoiseksi rouheeksi ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Lisää seos kevyesti sekoittaen vaahtoon.
*Leivo taikinasta tanko ja jaa se sopivan kokoisiksi paloiksi. Pyöritä palat palloiksi ja pane ne leivinpaperin päälle pellille.
*Paista 200-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.

Jos urheilemaan ei pääse, voi herkkuja kaiketi sulatella Juoksija-lehteä lukemalla.

-Sini-

Remonttikaaos

Täällä eletään remontin keskellä ilman keittiötä. Kyllä, sain miehen vihdoin taivuteltua remontintekoon. Tarkoitus oli saada uusi keittiö jo kesällä, mutta syystä jos toisestakin aikataulut venyivät. Ajoitus ei ehkä ole mitä parhain sillä itse kärsin jo jokusen viikon kestänyttä lepäilytuomiota, enkä voi osallistua remonttiin kuin pienten ja kevyiden hommien osalta. Hermoja raastavaa katsella keskeneräistä keittiötä ja yrittää siinä samalla heittäytyä sohvalle pitämään taukoa päivän askareista! Kaikesta huolimatta työ etenee ja ensi maanantain sähkömiehen vierailun jälkeen saadaan keittiö jälleen käyttöön.

Maanantaina vietettiin miehen syntymäpäiviä täällä kaaoksen keskellä. Ja Sinin-päivää toki myös. Anoppi onkin sitä mieltä, että meidät on tarkoitettu toisillemme, kun miehen syntymäpäivä osuu sopivasti minun nimipäivälleni. Keittiöttömästä tilanteesta huolimatta halusin jotain synttäriherkkuja tarjota, joten päädyin leipomaan muffinseja edellisviikolla pakkaseen, jotka sitten sulatin ja kuorrutin superhelpolla kuorrutteella. Muffinsit ovatkin varsin näppärä vierasvara, kun säilyvät hyvin pakkasessa ja sulavat nopeasti.

Viski ei todellakaan kuulu omaan juomavalikoimaani, mutta olen oppinut, että leipomuksiin siitä saa ihan hauskan lisämaun. Joskin taikinaa sekoitellessa saattaa joutua pitämään nenästä kiinni.

Dumle-viski-muffinsit

4,5 dl vehnäjauhoja

2,5 dl sokeria

2,5 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

2 dl maitoa

2 munaa

2 pientä lorausta vaniljauutetta

75 g voisulaa

noin 15 dumle-karkkia

noin 1 rkl viskiä

Kuorrute

100 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g suklaalevitettä (esim. Nutella)

*Vatkaa maito, munat, vaniljauute ja sulatettu voi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet.

*Pilko jääkaappikylmät dumlet veitsellä pienehköiksi paloiksi. Lisää karkit ja viski taikinan joukkoon.

*Kaada taikina muffinsivuokiin. Täytä vain noin 2/3 kustakin vuoasta sillä taikina nousee reilusti.

*Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

*Sekoita kuorrutetta varten tuorejuusto ja suklaalevite. Levitä jäähtyneiden muffinsien päälle.

-Sini-

Varkaan palkka…

…pitäisi kuulemma olla kitkerä. Mutta toisin kävi. Kuten aikaisemmin kerroin, kävimme punaviinimarjavarkaissa (klik). Ja sitten olikin pakko kehitellä marjoista joku herkku. Tuli laitettua kaikki hyvä samaan piirakkaan...

Punaviinimarjapiirakka

Pohja

150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Täyte

200 g sitruunarahkaa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna
noin 4 dl punaviinimarjoja

Päälle

100 g voita

2,5 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

* Nypi käsin piirakkapohjan ainekset keskenään sekaisin. Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Itsellä oli käytössä 22 x 30 cm kokoinen vuoka.
* Sekoita täytteen ainekset keskenään ja levitä pohjan päälle. Ripottele päälle punaviinimarjat.
* Sulata voi ja lisää joukkoon sokeri ja kaurahiutaleet. Nostele lusikalla piirakan päälle nokareiksi niin, että koko täyte ei peity.

* Paista 200-asteisen uunin keskitasolla noin 25-35 min

Onpa muuten ollut ihania säitä. Aamut ovat olleet sellaisia täydellisen kirpeitä ja raikkaita, jotka saisivat lenkkijalan vipattamaan. Ehkä sitä muutaman kuukauden päästä taas pääsee. Päivät taas ovat olleet sopivan lämpöisiä ja aurinkoisia. On tämä syksyn alku aika mukavaa aikaa!

-Sini-

Ison tytön huone

Toisin kuin blogin perusteella voisi olettaa, on meillä kesän aikana tehty muutakin, kun herkuteltu. Makuuhuoneissa tuuli uudet tuulet, kun pikkupirpanan oli aika saada vähän isommalle tytölle sopiva huone. Eihän nyt tuleva isosisko voi enää pinnasängyssä nukkua!

Ennen pikkupirpanan syntymää muutimme itse toiseen makuuhuoneeseen ja meidän vanhasta makkarista oli tuleva vauvan huone. Tarkoitus oli ehtiä maalailla ja laittaa huonetta vähän enemmän vauvamaiseksi, mutta kuten moni muukin suunnitelma, jäi tämäkin toteuttamatta yllättävien käänteiden seurauksena. Vauvan huoneen seinät siis jatkoivat elämäänsä tumman liiloina pienillä lapsekkailla yksityiskohdilla tehostettuna. Huoneessa oli myös koko seinän levyinen pieneen huoneeseen varsin massiivinen liukuovikaapisto. Paljon hyvää säilytystilaa, joka uteliaan neitokaisen käsien ulottuvissa osoittautui piankin varsin toimimattomaksi ratkaisuksi. Lopulta koittikin aika raivata tilaa kasvavalle lelumäärälle ja ennen kaikkea isojen tyttöjen sängylle.

Suurimpana urakkana oli kaapiston siirtäminen meidän omaan makuuhuoneeseen. Vai olikohan sittenkin tapetin valinta paljastuvalle seinälle? Ainakin tapetin valinta vei enemmän aikaa. Lopulta päädyin yhteen, johon heti alkuun olin iskenyt silmäni, eli Ferm Livingin mintunvihreään Harlequin tapettiin. Vielä tapetointia aloitellessa epäilin hetken millainen yhdistelmä on pari tumman liilaa seinää tämän tapetin rinnalla, mutta lopputulos näytti ainakin omasta mielestäni varsin hyvältä.

Toinen suuri pähkäilyn aihe oli sänky. Millainen sänky olisi kiva? No kivojahan olisi vaikka kuinka, mutta päädyimme kuitenkin Ikean Minnen-sänky. Ulkonäkö miellytti ja hinta oli sopiva. Ei haittaa, vaikka villimmät leikit jättäisivätkin jälkensä.

Vielä pitäisi pähkäillä millainen päiväpeitto olisi kiva ja toimiva. Ja minne pinnasänky seuraavaksi kasataan uutta tulokasta varten. Onneksi on vielä aika miettiä ja mittailla.

Aurinkoista sunnuntaita!

-Sini-