Tässä on ollut vähän uuden opettelua …
Palasin vuodenvaihteen jälkeen töihin reilun vuoden
mammalomailun jälkeen. Mies jäi onneksi vuorostaan kotiin pikkupirpanan kanssa,
joten hoitoon viemisen tuskaa ei vielä tarvinnut kokea :) Hyvä niin,
sillä ei tähänkään elämänmuutokseen ole ollut ihan helppo tottua. Pirpanan
mielestä äidin pitäisi olla kotona. Vaikka isän kanssa on kivaa, niin kyllä
saan kuulla kunniani, kun kotiin iltapäivällä pääsen.
Mistä enää löytäisi aikaa kaikille ihanille harrastuksille,
kun työt vievät ison osan päivästä? Pikkuhiljaa alkaa uudenlainen päiväohjelma muotoutua,
kun tehokkuutta hakee sieltä mistä sitä vaan voi löytyä. Aamun bussimatkat ovat
loistava hetki heilutella puikkoja ja ensimmäinen työmatkatekele valmistuikin
viikolla. Sopivasti lämmittämään kovilla pakkasilla.
Tuli harjoiteltua palmikoiden neulontaa tuubihuivillisen/kaulurin
verran. Idean sain Kalastajan vaimon blogista, mutta poikkesin alkuperäisestä niin
langassa kuin ohjeessakin. Lanka tarttui matkaan jo syksyllä Hulluilta
päiviltä. Ihanan pehmeää merino-villaa, joka ei kutita edes kaulalla.
Loppulangasta pitää varmaankin neuloa jotain kivaa pirpanalle.
Hiuksiin ei enää saa palmikoita …uusi ”aikakausi” elämässä
vaati uuden ilmeen ja sinne ne jäivät kiehkurat kampaamon lattialle.
Ihanan aurinkoista sunnuntaita!
-Sini-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti