Olen auttamaton perfektionisti. Enää en sentään ihan yhtä
paha kuin lapsena – uskokaa tai älkää – mutta erittäin perfektionisti
kuitenkin. Joissakin asioissa olen oppinut ottamaan rennosti: nykyään meille
saa jopa tulla kylään, vaikka ei olisi juuri siivottu (vaikka kyllä se aina
vähän kirpaisee, että joku näkee meillä sekasotkua).
Kakkujen leipominen ei kuitenkaan kuulu niihin asioihin,
joiden kanssa osaisin ottaa rennosti. Ei todellakaan. Leipoessa minusta
kuoriutuu esiin se äärimmäinen perfektionisti, joka ei hyväksy muuta kuin
täydellisyyttä. Olen leiponut kakkuja yli viisitoista vuotta ja lapseni
nimiäiskakku oli ensimmäinen, jonka kuvaa kehtasin esitellä julkisesti :)
Edellisessä postauksessa esittelin kakkua, jota syötiin
pikkuveljeni syntymäpäivän kunniaksi. Tuon simppelin kakun leivoin, koska
juhliin tarkoitettu kakku epäonnistui …tai siis siitä ei tullut täydellistä.
Käytin lauantaina useamman tunnin leipoakseni veljelleni täydellisen
syntymäpäiväkakun. Juuri sellaisen, kun hän oli toivonut. Jostain syystä
suklaakuorrute ei tahtonut jähmettyä vaan valui valtoimenaan pitkin reunoja ja
kakun päälle jäi suklaamöykkyjä. Lisäksi huolimattoman vuoasta irrottamisen
seurauksena kakun reunat olivat rosoiset. Eilen aamulla harmituksen vallassa
päätin, että kakkua ei voi tarjota ja jätin sen kotiin. Mieheni yritti puhua minulle
järkeä, mutta en kai minä häntä uskonut. Täytyy myöntää, että tällä
kertaa hän oli ehkä oikeassa.
Tänään aamulla mietin, mitä tekisin jääkaapissa seisovalle
kakulle ja päätin maistaa sitä. Ja voi vitsit, kun se oli hyvää! Varmasti
parhaimman makuinen suklaakakku, jonka olen koskaan leiponut …ja ei se
oikeastaan ollut ihan niin rumakaan. Osa kakusta taitaa lähteä mukaan
huomiselle kyläreissulle ja osa menee pakkaseen odottamaan pikkuveljen
vierailua ja loput herkutellaan miehen kanssa illalla. Huomenna pitää varmaan
juosta pitkä lenkki, vaikka sataisi kaatamalla :)
Suussa sulava suklaakakku
Pohja
Mehevä suklaakakkupohja Kinuskikissan reseptillä klik
Kostutukseen
noin 1dl omenamehua (jos kakku syödään samana päivänä,
kannattaa kostuttaa enemmän)
Suklaatäyte
1,5 dl kuohukermaa
150 g Fazerin taloussuklaata tai muuta tummaa suklaata
Omenatäyte
Käytin itse tehtyä ei kovin makeaa omenasosetta, jonka
resepti löytyy aikaisemmasta postauksesta klik, mutta muukin omenahillo käy.
Suklaakuorrute
1,8 dl kuohukermaa
200 g Fazerin taloussuklaata tai muuta tummaa suklaata
*Tee ensin kakkupohja. Valmista täytteet pohjan paistuessa.
Kuumenna kerma ja kaada se paloitellun suklaan joukkoon. Sekoita, kunnes suklaapalat
ovat kokonaan sulaneet. Nosta jääkaappiin jäätymään. Jäähtynyttä suklaamassaa
voi kevyesti vatkata niin täytteeseen saa sopivaa kuohkeutta. Käsin vatkaus
riittää.
*Irrota kakkupohja (varovasti) vuoasta ja leikkaa kolmeen
osaan. Kakkualustalle kannattaa laittaa leivinpaperisuikaleita kakun reunan alle,
jotta alusta ei sotkeennu suklaakuorrutusta tehdessä.
*Kostuta ensimmäinen kerros omenamehulla. Levitä puolet
suklaatäytteestä pohjan päälle ja sen jälkeen ohut kerros omenasosetta. Lisää
toinen kerros, kostuta, levitä loput suklaatäytteestä ja ohut kerros
omenasosetta. Lisää viimeinen kakkupohjakerros ja kostuta kevyesti.
*Voit silottaa kakun pintaa levittämättä ohuen kerroksen
omenasosetta kakun päälle ja sivuille. Nosta kakku jääkaappiin.
*Valmista kuorrute samoin kun suklaatäyte. Anna jähmettyä
sen verran, että suklaa ei valu valtoimenaan kakkua kuorruttaessa. Tässä meni
itsellä jokin pieleen ja suklaakuorrute ei meinannut jähmettyä millään ja oli
sitten liian löysää, kun kaadoin sen kakun päälle.
*Koristele kakku. Itselläni oli tarkoituksena käyttää
marsipaanista tehtyjä syksyisiä punakeltaisia vaahteranlehtiä.
Seuraava kakku olisi tarkoitus leipoa viikonlopun
mökkireissulle. Lupaan, että kahvipöytään päätyy ensimmäinen leiponi kakku,
vaikka joutuisin luopumaan täydellisyystavoitteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti